Kuukauden viimeinen ja ensimmäinen

Jos huhtikuu(kinko) meni minulta niin sanotusti penkin alle, niin huipentui se sentään vipattavaan jalkaan ja onnelliseen hymyyn.

Kun vapun aattoilta sai (ja ystävämme tekivät meille oharit), me emme hätkähtäneet tilannetta, vaan otimme pienet lasilliset kuplivaa ja lähdimme kaksin kohti Korjaamon vaunusalia.

Ulko-ovella myimme kahdelle jonottajalle ylimääräiseksi jääneet liput ja tuotimme toivottavasti heille enemmän iloa kuin murtuneita varpaita.

Seuraavaksi jätimme ulkotakkimme narikkaan ja suuntasimme suoraan vaunusaliin ja tangon pyörteisiin. Se oli Olavi Virtaa, aaahhhh....

Tunnustan, että avitin miestä viemisessä, sillä välillä hän suorastaan odotti apuani. Mitä pidemmälle ilta kului, huomasin, että siipan tanssijalka ja lantio oli vetreytynyt paremmaksi kuin ikinä ja ilostuin tästä niin, että vein vielä vähän enemmän...

Pienen tanssihekuman jälkeen nousimme portaat ylös Vintille ja tunsin heti perille päästyäni, että tämän lähemmäs taivasta on vaikeaa päästä. Dj:t soittivat swingiä, dixielandia, charlestonia, jazzia ja boogie woogia. Lattialla näin upean raitapukuun sonnustautuneen miehen hattu päässään. Sen musta-valkoinen kiiltonahkakenkä napsahti jämäkästi tanssikaveria pyöritellessä. Toisaalla kaunis nainen housupuvussaan oli mitä viehkein ja vetovoimaisin -kuin vuosikymmenten takaa tänne tupsahtanut. Ensin istahdimme lavan reunalle ihailemaan toisia, mutta pikkuhiljaa oma keho vaati päästä lattialle ja niin meidän salakapakan tanssilattianeitsyys oli menetetty. En miettinyt enää muuta kuin säveliä ja vetävää rytmiä. Minä kuuntelin toisten askeleita, suloista puheensorinaa, miehen hengitystä sekä oman kehoni kehräävää ääntä...

Mitä pidemmälle yö kului, sitä onnellisempi olin ilmavasta hameestani sekä tennareistani, jotka siivittivät minua kevyesti tanssisalista toiseen ja tunnista seuraavaan. Lopulta astelimme yössä kotia kohti, elo oli lämmin ja unelman raukea. Katsoin kirkasta taivasta ja ajattelin, että josko nyt olisin siirtynyt parempien tähtien alle. Ja kyllä näin oli, sillä aamulla sää oli päinvastainen kuin edellisenä. Nyt ei ollut lunta maassa, vaan nurmi oli paljaana ja aurinko helotti taivaalla. Vielä kerran me innostuimme ja päätimme lähteä muiden hattupäisten seuraan Ullanlinnanmäelle poksauttamaan pieni pullonkorkki ilmaan ja haukkaamaan uunituoretta munkkia, jonka sokerit huurruttivat huulet valkoisiksi.

Salakapakan lääkityksestä ja tangon pyörityksistä huumaantuneena olen selvinnyt kohtuullisen hyvin jo neljä päivää. Olen myös nimennyt kuluvan kuukauden Uudeksi Upeaksi Toukokuuksi. Näin hyvästä alusta on hyvä ponnistaa eteenpäin :)

Oikein ihanaa toukokuuta sinullekin ystäväni!