Älyvapaita ja muita ajatuksia

Vetelin viululla omaa sooloani, vetelin oikein antaumuksella. Olin kietoutuneena niin tiukkaan seittiin, että pääni oli haljeta. Onneksi torstaina kuitenkin luin Positiivareista sanat:

  Älä märehdi kohdallesi osuneita väärinkäytöksiä.

  Mudassa kieriskely ei ole paras tapa puhdistautua.

  -Aldous Huxley

Meni melkein omena väärään kurkkuun, koska olin jo aika haka mutapainissa itseni kanssa. Sen sijaan, että olisin sukeltanut syvemmälle, otin ajatuksesta vaarin ja tartuin töiden jälkeen jonkun mainosmiehen lauseeseen:

Hyvä ruoka - parempi mieli

Nappasin Hesarista uuden Palak dal -reseptin ja lähdin kauppaan ostamaan vihreää pinaattia, oranssia linssiä ja kellertävää sinapinsiementä. Kotona nuuhkin innoissani mausteiden tuoksua pannulla ja ruokaillessa päätin saada henkistä apua viisaasta miehestä edessäni.

Miten sä teet sen? Miten sä olet noin pirun rauhallinen?

Ja se kertoi miten meditointi on ajan kanssa muuttunut syvemmäksi, miltä se tuntuu ja miten tämä kaikki on vaikuttanut mieleen ja olotilaan.  Olin kateudesta melkein yhtä vihreä kuin se pinaatti, jonka käytin ruokaan. Mutta koska kateus on voimavara vain kun sitä käyttää eteenpäin menoon, niin mietittiin miten voisin päästä samankaltaiseen tyyneyteen ja tehtiin mulle suunnitelma: Meditoin, missä, milloin.

Sitä saa mitä tilaa

Puolitoista päivää meni paremmalla asenteella, jopa innostuneena. Tänään nappasin keittiönpöydän käsittelyyni. Hioin sen ja puhdistin pölystä. Levitin vahan ja totesin siipalle, että tähän pöytään ei saa koskea kahteenkymmeneen minuuttiin, jottei uusi vahaus mene pilalle! Heiluin onnellisena keittiössä, touhusin sitä sun tätä ja katsoin pöydän pintaa. Hyvältä näyttää. Paljon paremmalta kuin ennen. Mutta tuo yksi kohta... ja otin siveltimen käteen, tein korjausliikkeen, väärän sellaisen ja saamari, pilasin vahauksen. Siis miestä kielsin koskemasta pöytään, mutta itse menin sörkkimään. Mikä tollo! Lopulta mies kävi hakemassa mulle järeää hiomapaperia jolla vedin pinnan puuhun asti paljaaksi ja aloitin alusta. Voi jösses sentään.

Ikävä juttu, mutta samalla hauska

Ajattelen tuota mummon lausetta ja totean, etten tottele itseäni, vaikka muka olen aina oikeassa ;-). Laitan Areenan aalloille ja kuuntelen ihanan äänen omaavaa Susanna Vainiolaa, joka soittaa hyviä kappaleita Kissankehto ohjelmassaan. Tällä hetkellä ja tässä tunnetilassa minua koskettaa eniten tämä jakso.

Koska päivän sössimiset ja onnistumiset on hoidettu kuntoon, niin jäljelle jää vain glögin lämmittäminen ja mantelin pureskeleminen.

Eli ei tässä muuta kuin: paljon parempaa viikonlopun jatkoa sinulle :)