Ei kävele
Muutuin kesälomaa ennen klonkuksi. Jos tämä on psykosomaattista niin loma auttaa, ajattelin. Mutta kattia kanssa. En päässyt kivulta kävelemään, olin liikkumaton ja mieleni muuttui mustaksi, oli kuin minut olisi tiputettu manalan syvimpään kuoppaan.
Töihinpaluun ja puolentoistakuukauden jatkuvan säryn kunniaksi päätin käydä taikasormen luona. Kärsin pariin otteeseen naisen käsittelyä, mutta ilolla, sillä tuska hellitti hiukan ja pääsin kulkemaan jopa korttelin ympäri. Jottei uusi kiva alku olisi ollut liian helppoa, totesin että klenkkaaminen oli muuttanut kroppaa niin paljon, että sain alaselkään hermosäryn. Jos tää on psykosomaattista, tämä menee kohta varmaan ohi, ajattelin. Joo, arvaat miten menee ;-)
Takaperin
Eilen pyysin miestä kaveriksi kävelemään rinnallani oikeinpäin, kun minä kävelisin ylämäkeä takaperin (fyssarin suositus). No me vedeltiin ylämäkeä, kun kolme miestä ohitti meidät alas mennessään. Jokainen kääntyi kummeksuen katsomaan minua ja siinä sitten huikkailtiin:
Are you all right?
Jeah, I´m just fine.
OK :D
Etuperin
Muutaman ylämäkikävelyn jälkeen jatkettiin yhdessä oikeinpäin kävelyä...
Mun tekis mieli lähteä caminolle, sanoi mies.
Joo, se olis kivaa, vastasin.
Mitäs jos mentäis ensivuonna, huomasin päästäväni hetken kuluttua suustani.
Pitkää matkaa
Sitten jo alettiin suunnitella: milloin pitäisi lähteä, miten lomat riittäisivät, miten pomot suhtautuisivat asiaan. Ja melkein siinä samassa lyötiin asia keskenämme lukkoon.
Ei vielä sataa metriäkään
Tänä aamuna tein tarvittavat kehonhuoltoaamuliikkeet, jotta pääsin lähtemään töihin. Kipu riipi selästä varpaisiin ja minä aloin miettiä, että millähän ilveellä mä kuvittelen käveleväni kilometritolkulla ensi keväänä. Vaikka viimeksi vaellus onnistui hyvin, niin olin kuitenkin lähtiessäni terve selästä ja jaloista. Palatessani en niinkään, heh heh.
Mietin hetken itseäni. Ja lopulta sanoin: Höh! Laskin mielessäni viiteen, työnsin epäröivät ajatukseni sivuun ja päätin olla huolehtimatta ennenkuin pomo on antanut suostumuksensa pitkään lomaan, olen tilannut liput Espanjaan ja olen matkalla lentokentälle.
 |
| Kyllä mä niin tykkään tästä kyltistä :) |
Ensin -no höh! Ja toiseksi -huikeeta, rohkeeta ja kaikkea sellaista. Hienoo, kun varasitte, kannattaa olla uhmakas. Matkan varaamisessa ja loman suunnittelussa ei ainakaan ole mitään psykosomaattista... Kaikki menee paremmin kuin hyvin, usko vaan!!! :) Kolmanneksi -peukut sille!
VastaaPoistaKiitos KokoNainen. Kyllä vielä nyt(kin) ajatus reissusta tuntuu hyvältä idealta ja toivottavasti se toteutuu onnistuneesti :)
PoistaTässä välissä aion nauttia tulevasta viikonlopusta. Oikein hyvää viikonloppua sinulle <3
Kyltti on ihana ja sä olet ihana <3
VastaaPoistaToiveikas, sinnikäs, elämäniloinen. Ihana!
Mulle tuli vähän huono omatunto kun en ole tällä viikolla kävellyt vaikka pysyisin - ja pääsin niin hyvään alkuun...
Eikö ole aivan mahtavat kyltit. Näitä oli matkalla Korkeasaareen, yhdessä oli varoitus vieraalle ihmiselle hymyilemisestä. Ai kamalaa, miten sitä voikaan hämmentää tuntemattomia ihmisiä ;-).
PoistaOlen joskus jotain tuosta listaltasi, joskus kaikkea jopa samaan aikaan. Mutta totta puhuttaessa, kyllä notkahduksia tulee ja niistä nousuun käytän teitä ystäviäni armottomasti hyväkseni. Kun lukee blogijuttuja ja juttelee kuulumisia omat asiat menevät omille paikoilleen.
Älä turhaan pode huonoa omaatuntoa. Joskus otetaan iisimmin ja joskus mennään niin että tukka suoristuu vauhdissa. Uuden alun voi aloittaa joka päivä uudestaan, tai vaikka kesken päivääkin :)
Suloista viikonloppua sinullekin <3
Birgitta, en ikinä osaa sisäistää näitä sun kipuja, kun olet aina niin positiivinen. Ja nytkin ihan yltiöpäisen innostunut pitkästä vaelluksesta uudelleen. Ystäväni tältä saarelta teki saman reissun ei avoimiehensä, vaan lapsuudenaikaisen ikiystävänsä kanssa. Kaikki meni hyvin, mutta en tajua, miten luomublondiystäväni selvisi siellä kuumimpaan aikaan...
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua teille♥♥
Ymmärrän sun sanasi. Voin vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta olen kai löytänyt oman tavan selvitä hengissä.
PoistaMun käsityksen mukaan mulla on mieli, tunteet ja keho. Aikoinaan en erottanut näitä ja kun keho voi huonosti, se vaikutti tunteisiini ja lisäksi jäin ajatuksen tasolla kiinni sekä kipuun että ikävään tunnetilaan. Siitä syntyi niin paha kierre, ettei siitä tuntunut olevan pois pääsyn mahdollisuutta.
Opin että huonosti voiva keho synnyttää minussa jonkin tunnetilan. Tunteet ovat arvokkaita tietoja minulle siitä menenkö oikeaan suuntaan vai perse edellä puuhun. Voin siis huomata, että kipu pelottaa, vihastuttaa, tekee surulliseksi, voimattomaksi tms. mutta minun ei tarvitse tehdä muuta kuin tunnistaa tuo tunne. Kehoni voi olla siis kipeä, tunnetilani voi olla mikä se on. Näiden lisäksi minulla on vielä "vapaana" mieli, joka voi pyrkiä huomaamaan ne asiat, jotka ympärillä tai minussa on hyvin. Mieleni voi siis pitää minut vedenpinnan yläpuolella jos muuten vajoaisinkin. En tiedä osasinko kertoa tämän ymmärrettävästi.
Mutta sen tässä tavassani huomaan välillä menevän pieleen, että kun pahana hetkenä kaipaisin tukea, sitä voi olla vaikea saada, koska "positiivisuus" peittää taustalla olevan koko totuuden. (Blogissahan olen ollut yllättävän avoin, mutta livenä puhun näistä asioista aika vähän.) Ja vielä yksi asia: mielen, kehon ja tunteiden lisäksi uskon meissä olevan vielä jotain isompaa, ehkä se on sielu tai jotain muuta. Ja tämä jokin on varmasti se, joka meitä kaikkia parhaiten vie eteenpäin.
Kyllä kevät ja syksy on parempia reissuaikoja. Mä olen kuin sinä, nyt pitää olla jo viileämpää :)
Oikein ihanaa viikonloppua teillekin <3 <3
PS. nyt vasta huomasin ihanan biisin tuossa sivupalkissa: Senza Un Perché Nada. Saat multa vaihtarina Toton Rosannan!
VastaaPoista<3
Molemmat on aivan ihania kappaleita. Senza Un Perché Nada on soinut mun päässä läpi kesän.
PoistaCaminoa on hyvä odotella. Voi Birgitta, miten olet saanut kärsiä noista kivuista, toivottavasti löydät jotain mikä auttaa siinä, tsemppejä ihanainen.
VastaaPoistaKiitos Jael. Jotain on aina hyvä odotella. Ensin voi vielä ihailla syksyn lehtien värejä, sitten innolla joulua ja eihän siitä ole pitkä aika enää ensivuoden kevääseen :D.
PoistaMaukasta viikonloppua sinulle <3
Voi sinua pientä <3
VastaaPoistaOlen myös kävellyt aikanaan ylämäkiä takaperin, viiltävä iskias pakotti siihen. Silloin(kin) oppi, ettei kannata miettiä, mitä ihmiset ajattelevat.
Säryt ovat tuttuja, onneksi (kop-kop) pahimmat tuntuvat jääneen taakse. Joskus 90-luvulla oli pari kautta, että seisoin ja katsoin telkkaria kuuden kuukauden ajan. Ei vaan voinut istua.
Onneksi sinulla on unelmia, uskon, että camino on valmis sinua varten!
Kiitos Susu <3
PoistaTuollaiset selkäsäryt on inhottavia, jossa ei voi istua tai maata -eihän sitä voi seisten ihan kaikkea tehdä. Ja puolivuotta on tosi pitkä aika hoitaa asiat seisten.
Kehittelen tässä hyviä ideoita miksi camino olisi mitä parhain vaihtoehto minulle. Keuhkot vahvistuisivat ainakin... mitähän muuta tässä vielä keksisi, heh heh.
Mitä parhainta viikonloppua sinulle <3
eihän tähän voi muuta sanoa kuin buen camino! Toivottavasti siitä tulee totta!
VastaaPoistaGracias Marika, toivon samaa :D
PoistaSä olet B vaan niin ihana! Ihailen ja kunnioitan taitoasi löytää aina jotain hyvää, uutta, toivoa ja tulevaa! Se, jos mikä, on iso apu noissa kökköjutuissa <3
VastaaPoistaKiitos Helmi kauniista viestistäsi. Otetaan iloa irti sieltä mistä se lähtee. Ihanaa viikonloppua sinulle <3
Poista