Marraskuun selätys - päivät 15-21

Marraskuun viidestoista
Luen Taina Latvalan Venetsialaiset. Mietin miten erilaista olisi, jos olisi sisaruksia. Ehkä olisin parempi kinaaja, tai osaisin painia ja pitäisin puoleni fyysisesti oikein kunnolla tai kenties minulla olisi syvempi ystävyyssuhde kuin kenenkään toisen ihmisen kanssa.

No toisaalta minulla on kaverina tuo mies, jonka kanssa koen kaikenlaisia juttuja. Tänään istumme iltapäivällä pitkään sohvalla. Mies lukee minulle näytelmää ja minä kommentoin ja mietin juonikuvioita. Samalla huomaan (Marjaanan tapaan) seinässä tuijottelevan nallekarhun. Onkohan sillä jotain mielipiteitä meidän jutuista? Ainakin se on jotenkin hämmentyneen näköinen.

Marraskuun kuudestoista
Herään ensin. Menen keittiöön ja laitan aamiaista. Minusta aamiaisen laittaminen on kivaa. Kun on vieraassa paikassa, niin pöytä näyttää aina erilaiselta.

Päivällä pistämme nastat kenkiin ja lähdemme luontoon. Kun maasto alkaa näyttää liian pahalta, minä totean, että tämä ei ole enää kivaa. Mies kehittelee päässään uuden reitin ja kohta tarvomme toiseen suuntaan. Kuten eilen, niin tänäänkin pienet suloiset lapintiaiset tulevat luoksemme ruokailemaan. Niiden paino on kevyt kämmenellä. Kuukkelin kynnet sen sijaan nappaavat tiukasti kiinni pikkurilliin.

Marraskuun seitsemästoista
Kävelemme aamupäivällä kahvitupaan, jossa emäntä rupattelee kanssamme. Kuulemme kuinka hän nuorena innostui kullankaivuusta ja myöhemmin perusti oman valtauksensa. Nainen kuuntelee välillä ulkona kuuluvia ääniä: " Ne on luvanneet 20m/s myrskytuulta maa-alueelle."

Me palaamme takaisin kylille ja katsomme hetken hiihtokilpailua. Kapealla ladulla hiihtää vierekkäin molempiin suuntiin menijät. Välillä joku huutaa tietä nopeammalle ja ladulla suihkii miehiä kolme rinnakkain. Tuuli on yltynyt ja minun on kylmä ytimiä myöten. Illalla olen tyytyväinen, ettei minun tarvitse lähteä ulos. Humina mökin ulkopuolella on mahtava.

Marraskuun kahdeksastoista
Matkapäivät ovat mielestäni aina vähän väsyttäviä päiviä ja niin on tämäkin sunnuntai. Vaikka lentokoneessa istuminen ei tunnu minusta ihmisen paikalta, niin siltikin katselen ihmetellen kaunista auringonkajoa pilvien yllä.

Marraskuun yhdeksästoista
Takaisin ruodussa. Puran tavarani toivottavasti nyt viimeisen kerran. Hommia on kertynyt reilusti ja huomaan olevani töissä pidempään kuin kannattaisi. Tulen siis taas nälkäisenä kotiin. Laitan pakkasesta tulista ja tuhtia keittoa lämpiämään. Lusikoin sen napaani ja sitten puran postipaketin. Olen osunut onnettaren haaviin, sillä osallistuin Leenan Kaunein kirjankansi -arvontaan ja voitin Krista Launosen Ofelian surun. Silitän kaunista kirjaa ja laitan sen pakettiin itselleni jouluksi.

Marraskuun kahdeskymmenes
Kierrätys on hyväksi. Nuorukainen on järjestänyt itselleen ruokapöydän, jonka haemme illalla kaupungilta. Aivan priimakuntoinen täyspuinen pieni pöytä löytää ilmaiseksi uuden kodin. Antajan ilo on todellakin saajan ilo. Kun pöytä on paikallaan pääsemme testaamaan sitä talon isännän kokkaamalla ruualla. Tunnen itseni superonnelliseksi äidiksi. Kyllä minulla on hieno nuorimies :D

Marraskuun kahdeskymmenesensimmäinen

Olen soitellut puheluita. Toiset tykkää soitella, mutta minä en oikein hanskaa tätä juttua. Ensin hoidin vakuutusasioita ja soittamalla sain hiukan säästöjä itselleni. Toinen puhelu on tärkeämpi, se on äidille. Tämä puhelu päättyy molempien iloiseen ääneen. Joitain asioita voi opetella tähänkin ikään :)

Kulunut marraskuun kolmas viikko on mennyt lomaillessa ja ahertaessa. Tiedän, että haluaisin hoitaa joululahjat kuntoon tässä kuussa. Parasta olisi, jos voisin antaa kaikille kokemuksen hauskoista lapintiaisista kädellä, kaulaliinalla, olkapäällä tai pään päällä, mutta arvatenkin joudun tyytymään johonkin tavanomaisempaan. 

Ensiviikolla siis suuntaan erityisesti valikoituun kulttuuriin panostavaan liikkeeseen (tai pariin). 

Koettakaa jaksaa. Tätä kuukautta on enää vähän jäljellä ja kuukauden päästä päivä alkaa pidentyä ♥