Katson kelloa ja huomaan, että on aika lähteä asemalle. Pistän kengät jalkaan ja nappaan laukun mukaani. Ulko-ovella kuitenkin jokin havahduttaa minut ja katson uudestaan kelloon. Nyt on vaihdettava suuntaa nopeammalle reitille. Käännyn kannoillani 180 astetta, avaan takaportin ja astelen kohti raiteita. Hetkiseksi katoan ajatuksiini, otteeni herpaantuu ja sitten kuulen kiskojen muuttuneen äänen. Pitänee juosta. Eikun pitää juosta reippaammin, sillä juna tulee jo asemalle eikä se odottele ketään. Ei minuakaan ;-). Ehdin mukaan kyytiin ja mietin miten helpolta juoksuaskeleet tuntuivat. Herkullisilta. Ehkä vielä jonkun vuoden jonain päivänä...
Tiistaina muutosta ilmassa
Aamu ulkona on ihanan raikas. On hiljaista, lämmintä, vehreää ja kaunista. Kastanjapuun piikkipallot ovat vaaleanvihreät, eikä vielä tarvitse jännittää tippuvatko ne päähän, kun kuljen puun alitse. Olen kävellyt jo vähän aikaa kun tajuan, että täällähän tihuuttaa vettä. Jatkan matkaa ja kuulostelen tilannetta. Riittääkö huppu vai pitääkö avata sateenvarjo? Päätän vain nostaa hupun suojakseni. Taidan olla muuttumassa omituiseksi. Enkö olekaan enää sokerista?
Kevyttä keskiviikkoa
Kaupunki on entistä hiljaisempi. Liikennevaloissa odotamme kiltteinä vihreitä valoja, vaikka yhtään autoa ei näy suunnassa eikä toisessa. Letkeän kesäisen aamukävelyn jälkeen tulen työpaikalle ja jostain kumman syystä huomaan astuvani hissiin. Näytän sille kulkulupaa ja painan kerrosnappulan.
Katson näyttöä ja siihen tulee teksti: Overload
Haista nyt kukkanen, sanon ääneen. Jos nyt yhtenä aamuna ottaa hissin, niin ei tarvitse heti ruveta kettuilemaan. Tänne pitäisi tuon laatan mukaan mahtua 13 henkilöä tai 1000 kg. Hissi taitaa ymmärtää sanani, sillä se sulkee ovensa, sana poistuu näytöstä ja minut kuljetetaan hiljaisuuden vallitessa yläkertaan.
Torstaina torilla
Niissä samoissa liikennevaloissa ylitän tänäänkin suojatien ja katson ajotiellä odottavaa moottoripyöräpoliisia. Kohta on sen vuoro ja näen pyörän kaartavan edelläni kapealle kadulle. Ihailen kaverin kevyttä puikkelehtimista -miten helpolta se näyttääkään. Kun tulen suurkirkolle avautuu edessäni erikoinen näkymä. Koko aukio on täynnä mustia autoja sekä kauniissa riveissä olevia moottoripyöriä poliiseineen. Kävelen tämän omituisen torikattauksen vieritse ja mietin, että jotkut tärkeät tyypit on kai tuotu aikaisin töihin. Ei kai ne kirkkoon kuitenkaan ole menneet.
Perjantaina paetaan paikalta
Hiljainen aamu. Kotikadulla ei kulje ketään. Ylämäessä ei ristin sielua. Asemalla on sentään muutama muu paikalla. Helsingissä kuljen torin poikki. Tyhjää täynnä. Missä kaikki ovat?
Ehkä lomalla? Nukkumassa? Pitäisiköhän minunkin olla jossain muualla nyt?
Ei pitäisi, sun kuuluu olla juuri siellä juuri nyt ♥
VastaaPoistaTartutaan hetkeen!
Hehee, ei niin. Oli vain niin omituisen hiljaista, melkein kuin unessa olisi ollut ja ihmetellyt tyhjää kaupunkia. Luulen, että ensiviikollakin kaupunki on aamulla aikaisin tyhjä.
PoistaBirgitta, sinä olit jo muualla! Muistan hiljaiset kesäaamut kaupungissa kun varhain sinne bussilla maalta saavuin. Kävelin Porin torille kahville ja sain heti seuraa, toisella puolella paljon ulkona aikaa viettänyt vanha mies ja toisella puolella torin laidan menetyvän liikkeen omistaja. Heti löytyi yhteistä puheenaihetta. Sitten vain kohti Aksel Gallen Kallelan syntymäkodin paikka, jossa nyt sijaitsi toimistoni. Minuun kaupungit vetoavat juuri varahin suviaamuina ja sitten taas syksyllä ruska-aikaan.
VastaaPoistaNyt just on niin kuuuma, että en sanotuksi saa. Mittarissa varjossa +27 nyt jo. Illallla aion kyllä kastelulannoittaa kaikki hortensiat...Onneksi nuorille ystävineen tuli Paraisten mökille juuri tämä viikonloppu: Ei voi olla valittamista.
Jos halutaan, ollaan mielessämme muualla. Minä aamulla lensin Wieniin, sillä viime kerralla jäi kolme erityisyyttä kokematta: Helmuth vei meidät väärään museoon, emme koskettaneet Ephrussien aikanaan omistamaa taloa, vaan ajoimme sen ohi hitaasti keskiyöllä ja vaikka en syö enää sikaa, olen luvannut Helmuthille 'nauttia' maailman parhaan Schnitzelin. Hän oli tietysti unohtanut varata pöydän ja vielä illalla myöhään sinne oli kilometrien jono...Se paras paikka on Lugeck.
Minä olen ihan oikeassa paikassa eli varjossa sisällä! Suklaakahvin jälkeen sain jogurtin, johon oli pudotettu isoja mansikoita ja ensimmäisen kerran pensasmustikoita: Nam! Aiomme alistua kasvatetuille mustikoille, sillä olemme jo nyt pakastaneet ja survoneet 30 kg mansikkaa. Vain nautimme ja olemme. Kuumimpaan hetkeen aiomme katsoa järkyttävän rankkaa Loukussa sarjaa.
Sinäkin olet nyt just varmaan oikeassa paikassa!
♥♥
Minäkin pidän suviaamujen kaupunkitunnelmasta, silloin on leppoisaa ja keveämpää, kun ihmiset eivät kiiruhda töihin.
VastaaPoistaSiellä onkin jo tosi lämmintä. Ja hiki tulee kasveja kastellessa. Me käytiin aamulla kävelemässä meren rannalla, jonne kävi pieni tuulenvire. Sinilevä oli kyllä vallannut rannat, joten yhtään uimaria tai vesirajassa leikkivää ei näkynyt :/
Pensasmustikkahan on yhtä hyvän makuinen kuin metsämustikkakin. Meilläkin on pakkanen täynnä mansikkaa, muttei noin suurta määrää kuitenkaan :D. Tilasin saskatoonia ja toivottavasti saan vielä reilusti herukoita. Siippa meinaa käydä mustikan metsästysretkellä, mutta saalis saattaa jäädä pieneksi.
Pitää tsekata mikä tuo Loukku -sarja on. Minä vasta kävin läpi kesällä tulleen Patrick Melrosen, joka oli todella hyvä (vaikkakin karmea).
Nautinnollista sunnuntaita teille <3