Marraskuun selätys - päivät 12-14

Marraskuun kahdestoista
Illalla surffailen Luovan lauantain haasteisiin ja tajuan Siskon taidetta katsellessani minä oikein haluan.

Kuukausien tauon jälkeen tunnen pakonomaista tarvetta hakea kynä ja paperia. Koska tauko on ollut pitkä ja olen potenut siitä syyllisyyttä, en odota tuloksesta mitään. Suoraan tussilla paperille, osin lyhyitä ja arkoja viivoja ja sitten antaumuksella juoksevaa. Lopuksi vielä kevyttä hienosäätöä ja nopeasti paperi pois käsistä. (Tuollainen siitä nyt tuli. Kyllä minä vielä jotain taidan.) Pienikin piirros saa sydämeen hyvää värettä ja annan itselleni hetken ajaksi kaiken anteeksi.

Tiedän että ainoastaan päivänvalossa kannattaisi valokuvata valkoista paperia, mutten malta odottaa huomiseen. Keikun keittiön pöydän yllä ja tasapainoilen kameran vatupassiin.

Vihdoinkin olen tehnyt jotain muuta kuin kuluttanut aikaani tyhjään.

Marraskuun kolmastoista
Sataa koko päivän. Vetkuttelen töistä lähtöä, käväisen syömässä lämmintä baarissa, jonka ikkunasta näen mustan märän maan, varjojen alla kulkevat kyyryt vartalot sekä ledvaloin koristellun kuusen.

Minä lasken tiilien päitä ja kulutan aikaa aina vaan. Kun loppukin tee on kylmää, minä nousen ylös ja kävelen HAMiin taidetreffeille. Siellä me miehen kanssa kuljemme hiljaa ihailemassa upean  Ellen Thesleffin maalauksia. Miten hurmaava nainen ja taiteilija. Sinä maalasit kuin jumala, etkä väheksynyt itseäsi.

Minä taivun La Rossan edessä. Sinua en ole nähnytkään näin likeltä. Olet kuin pieni kukka.
Lähden onnellisena ja väsyneenä pois.
Kotimatkalla kastun. Sataa edelleen. Sataa kaatamalla.

Marraskuun neljästoista
Törkeä päänsärky koko päivän. Tulen nälkäisenä kotiin, otan leikkuulaudan esiin ja pistän veitsellä halki ruusukaaleja ja palasiksi parsakaalia. Kaipaan tykytyksen sijaan jotain rennompaa ja laitan radion päälle. Kuluu vain hetki ja aalloilta soi Bay City Rollers. Nostalgia sytyttää ilon rintaan ja alan hoilata niin, että veitsi pitää turvallisuussyistä laskea alas kesken heilumisen
Bye Bye Baby, 
Baby Goodbye, 
Bye Baby Baby Bye Bye, 
Bye Bay Baby, Don´t make me cry, 
Bye Baby Baby Bye Bye....

Muistan elävästi kuinka KTL:n Harry ei voinut sietää beibi-beibi-renkutuksia ja sen vuoksi aina tasaisin väliajoin lauloin hänelle Bye Bye Babya ;-) Ai että mä olen jo vanha! Mutta sentään ketku, kun nuo vuosikymmenten takaiset kiusat saa edelleen virneen naamalle.

Ruuan jälkeen katoan juutuubin maailmaan. Löydän liudan vanhoja hauskoja biisejä, joista viimeisin on niin vetävä, että kaivan levylautaselle Communardsin levyn ja vetäisen parit piruetit lattialla. Tässä vaiheessa villasukista on tosi paljon apua.

* * *

Vielä huominen ja sitten on taas viikonloppu :D