Korvamato

Astianpesukonetta täyttäessään mies seisoi pöydän toisella puolella ja ojensi kätensä sanoen: Anna
Mulle tähtitaivas, anna valo pimeään! jatkoin hoilottaen vaikken ole mikään kutrihelena.

Tätä tapahtuu päivät pitkät. Mistä tahansa sanasta voi saada kimmokkeen ja sitten menee puolipäivää ihmetellessä, mistä tämä korvamato on ilmestynyt. Toisinaan huudan kuullessani kappaleen: EEEEEiiiiii! Ei tuota! Lopeta heti! Sillä kaikki murheellistenlaulujenmaat, viidestoistayöt, jalumitekienkelineteiseen ja äideistäparhainsäoot on täydessä pannassa. Masentavat kotimaiset on yök. Epäselvästi artikuloidut masentavat ulkolaiset voi menetellä ;-)

Nyt istutaan puistonpenkillä ja nautitaan kesäisestä säästä. Mies laulaa jotain haavanlehdestä. Outo biisi. Keksiikö se omiaan? Katselen heiluuko haapa jossain. Kun mies tajuaa, että olen ihan pihalla (no ulkona ollaan), niin se kaivaa puhelimen esiin ja etsii sieltä kappaleen, jossa Hector nuorena miehenä on mielin herkin ja vastaa kaipaavan haavanlehtisen lehti-ilmoitukseen. 

Ennen lankapuhelimella soitettiin lyhyitä ja kalliita puheluita vain tarpeeseen.

Ennen oli lehti-ilmoitukset ja saatettiin hukuttautua viikoksi hotelli Hannikaiseen.

Nyt istutaan kännykkä kädessä puistonpenkillä ja hihitellään.

Tällä viikolla korvamatoina on ollut ainakin:

cliff richard - the young ones

summertime

lea laven - ei oo ei tuu

roy orbison - only the lonely

gene vincent - be-bop-a-lula

suurlähettiläät (mistä tämäkin oikein tuli) - maailman laidalla

elvis - burning love

tommi läntinen - jari ja minä

Huonolta näyttää. Uusi vuosituhat on jo pitkällä. Pitäisi kai siirtyä pikkuhiljaa nostalgiasta nuoremmille radioaallolle ;-)