On maanantai ja etäpariskunnan lounasaika koittaa.
Minä nostan jääkaapista miehen eilen tekemän keiton liedelle. Pistän levyn boostille, kaivan kauhan esiin ja sekoittelen keittoa. Mies ottaa lautaset esiin, laittaa lasit pöytään ja sitten se tulee viereeni ja näen kuinka se aikoo hipelöidä (ei minua) vaan levyn lämpötilaa.
- Tsot tsot, älä koske siihen. Mitä sä oikein meinaat?
- Mä laitan pienemmälle ton levyn.
- No et todellakaan laita, mä hoidan tän lämmityksen.
...
- Miten pienellä sä oikein meinasit tän lämmittää? kysyn ja katson sitä haastavasti.
- Ajattelitko saada ruuan lämpimäksi ennen kuin sulla alkaa seuraava palaveri, häh!
Mies kiemurtelee siinä tuolin vieressä
- Mutta kun Terhi silloin...
- Ei oo totta! Me ollaan oltu 30 vuotta yhdessä ja sä vieläkin muistelet, kuinka sun ex-tyttöystävä poltti kattilan pohjan pilalle.
Oikeasti mua naurattaa, mutta mä yritän pitää pokan. Mä kuulin ekan kerran exän kattilan tuhoamisista juurikin noin 30 vuotta sitten ja tasaisesti sen jälkeen ainakin muutaman vuoden välein. Ikinä en ole kattilaa tuhonnut, ihan tosi. Mutta koska tilanne on aika mehevä, niin jatkan:
- Pitäiskö mun olla mustasukkainen Terhille, kun sä jaksat sitä vieläkin muistella? Mitä ihmettä silloin oikein tapahtui? Vapauta tuskasi mies!
Selviää, että siippa joutui puunaamaan pitkään teräsvilloilla kattilaa. Ei vain yhden kerran, vaan vielä sopimusten jälkeen (meillä ei enää posoteta puuromaitoa tai marjapuuroa täydellä lämmöllä hellalla), siis tuollaisen sopimuksen jälkeen ainakin kolme (3) kertaa!
- Tai en mä ihan muista. Mutta ainakin kolme kertaa.
En voi kuin hihitellä. Miten mä saan ton miehen sisäistämään, että minä ja meidän kattilat ei aiheuteta sille painanaisunia, ei yöllä eikä päivällä. Ei olla tehty sitä näinä vuosikymmeninä ja aika satavarmasti voin luvata ettei tulevaisuudessakaan.
Vai pitäiskö oikeasti olla mustasukkainen Terhille ;-)
Hih, tästä tuli päivän naurut, Ihan mainio kirjoitus Birgitta. Minä olen muutaman kerran polttanut kattilan pohjan...kun olen tehnyt jotain muuta ja unohtanut kattilan;D
VastaaPoistaNo kyllä mäkin nauroin täällä. Ruuanlaitossa kun pitää välillä tehdä montaa asiaa samaan aikaan, niin ei ole ihme jos joskus tulee savua. Eli et varmasti ole ainoa, jolle on sattunut vahinko :)
Poista:) voi poloista miestä!
VastaaPoistaIhan mahdottoman poloinen ;-)
PoistaIhana ♥
VastaaPoistaMä olen lapsena polttanut kattilan pohjaan kun mulle sanottiin että laita perunat kattilaan ja kattila liedelle kutoselle. Kukaan ei puhunut mitään vedestä!
Jos ohjeistetaan noin, niin sitä saa :D
PoistaMun joku kaveri vanhasta maailmasta laittoi kanamunat kattilaan ja se muisti laittaa vettäkin, mutta sen jälkeen unohti koko asian (olisko ollut vähän viihteellä tms.). Vettä ei kattilassa ollut enää yhtään, kun kaveri meni hajun perässä keittiöön. Onneksi ei käynyt pahemmin :)
Huh. Meinasin kertoa kenties saman tarinan, keittäjänä ihkaensimmäinen kihlattuni jokus 80-luvulla. Hän sammui pitkän iltaman ja aamun jälkeen. Naapuri poisti kattilan levyltä ja kattoi munat keittiönpöydälle kera lapun: hyvää ruokahalua.
PoistaEx-puolison tytär taas pilasi perintövalurautapannuni sokerilla karamellintuskassaan. Siinä oli naistappo lähellä. Läksin sitten hautausmaalle kävelemään.
Jotenkin ymmärrän puolisoasi. Traumaattisia kokemuksia on vaikea unohtaa.:-D
Hei Minä ja Hän, kiitos kommentistasi :) Onneksi kävit hautausmaalla ajoissa kävelyllä, ettei valurautapannu heilahtanut keveästi ilmassa ja jouduttanut ketään liian ajoissa mullan alle.
PoistaMutta ymmärrän tuskan, kun perintökalleuden joku toinen tuhoaa. Siinä voi sydän muljahtaa pari ylimääräistä kertaa.
Voi mies parkaa millainen kattilamuisto:)) Kauniita syyspäiviä sinne teille♥️
VastaaPoistaKyllä tästä on nyt veistelty ;-) Oikein kaunista syksyn alkua sinnekin <3
PoistaJos kattilasta jää jo noin iso muistijälki, niin mitä toraisat erot ja avioerot mielen alle piilottaakaan. Tämä oli kyllä tavallaan hauska. Välillä vitsailen miehelle, nyt asiasta viidenteen, jonka molemmat vanhemmat sairastuivat muistisairauksiin yhtä aikaa, että varmaan sitten jonain päivänä kutsut mua ex-vaimon nimellä, etkä enää muista kuka oon. Huumori pelastaa kyllä kipeimmätkin tilanteet. <3
VastaaPoistaMukavaa uutta viikkoa Birgitta. <3
Huumori on parasta lääkettä tiukkoihin tilanteisiin. Jos molemmat on yhtä muistisairaita, niin sitten exänä kutsuminenkaan ei ole ongelma. "Kukas se on?", kysyy toinen. "Ai kuka?", vastaa toinen ;-)
Poista