Kirjahyllyä ja kirjallisuutta haaste

Nappasin Marikalta hauskan lukemiseen liittyvän haasteen. Kysymyksistä mieleeni nousee tumman tuoksuinen ja tunnelmallinen kuva kodistani, eli seiniä kattoon asti peittävistä hyllyistä, ihanista kirjojen selkämyksistä, joissa käyn sormeani kuljetuttamassa etsiessäni haluamaani teosta. Ja juuri tänään, sateisena lauantaina, minä etsin lohtua ja siirrän vahvat kirjastohuoneeseeni rakennetut liukutikkaat lähemmäs eteläsiipeä, ja nousen niitä kolmen metrin korkeuteen ottamaan esiin lempikirjaani, tai kolmattakymmenettä niistä. 

Mutta ei. Harhaa ja toivekuvaa vain. Minulla ei ole kirjastohuonetta, ei edes yhtä seinällistä kirjoja. Ei enää hyllyjä, joissa on kirjarivi toisen takana piilossa. Olen luopunut suurimmasta osasta kirjoja ja se näkyy myös vastauksissani. Siispä haasteen pariin:

Genre, johon et halua tarttua

Poistin lukulistoiltani viime vuosikymmenen aikana liian toden tuntuiset ja ahdistusta synnyttävät murhatarinat, joissa mässäillään väkivallalla. En halua lukea enää teoksia, joissa tuhotaan ihmisiä silmittömästi ja tunnutaan enemmän ihannoivan murhaajaa ja järjetöntä hulluutta. 

Sen sijaan voin lukea vanhan ajan tyyliin kirjoitettuja dekkareita, joissa jotain on tapahtunut (no tässä genressä usein murha) ja sitten pähkäillään kuka, mitä ja miksi. 

Minulla on ollut aiemmin kausi, jolloin en lukenut kotimaista kirjallisuutta. Mutta nyttemmin olen luopunut tuollaisesta kummallisesta toiminnasta. Suomessa on valtava määrä uskomattoman hienoja kirjailijoita!

Tällä hetkellä luen novelleja, ja jotenkin nämä lyhyet tarinat eivät tunnu laisinkaan sopivan minulle. Yllättävää ajatellen, että blogia kirjoittaessani haluan yleensä pitää tekstin lyhyenä. Luultavasti tämä novelliangsti katoaa ennenkuin proosakirjoittamisen kurssi on loppunut ;-)

Kirjahyllysi kirja, jonka lukemattomuutta häpeät

Nyt on paha kysymys, sillä hyllyissäni ei ole kirjaa, jota en olisi lukenut, saati hävennyt. En ymmärrä miksi häpeäisin jotain kirjaa, jos en olisi sitä lukenut. Muiden vuoksiko, paineesta toisten suunnasta? Voisin helpommin ymmärtää kysymyksen: hyllyssäsi oleva kirja jota häpeät. Mutta sellaistakaan teosta täällä ei ole, jota häpeäisin tutun tai vieraan näkevän. Jaa, olisiko tässä ideaa, pitää sellaista kirjaa hyllyssään, joka saisi vierailijoiden sykkeen nousemaan. Jotkut tarttuisivat asiaan innolla, toiset provosoivasti, tiukkapipoisemmat katsoisivat vinoon minuun ja aremmat kenties punastuisivat tai jättäisivät tulematta enää koskaan. Idean toteutus vaatisi kuitenkin liian paljon energiaa, jotta jaksaisin ryhtyä moiseen leikkiin ;-)

Mutta kysymykseen liippaa kyllä yksi muisto. Olin saanut mieheltäni lahjaksi kirjan, josta olin tainnut puhua ohimennessäni, kun nyt yleensä höpöttelen hänelle vaikka mistä. En koskaan lukenut kirjaa. Inventaariota tehdessäni pidin teosta kädessäni ja olin hetken nolona. Sanoin miehelle, että tätä en ole lukenut, mutta ajattelin laittaa kirjan kuitenkin kiertoon. Koska asia ei nostanut miehellä sen enempää kulmakarvoja kuin rypistyttänyt otsaakaan, niin minun tunteeni katosi samantien. 

yöpöytäkirjallisuutta

Pahin lukemiseen liittyvä tapasi

Olen lukenut vuosikymmeniä, kenties aina, illalla sängyssä. Tämä on aiheuttanut Pavlovin teorian mukaisen reaktion. Jos nykyään otan kirjan sohvalle, niin puolen tunnin päästä alkaa armottomasti nukuttaa. Se on aivan kamalaa silloin, kun kirjan laina-aika on tapissa ja 300 sivua pitäisi lukea huomiseksi. Yritä siinä lukea, kun silmät alkavat lupsahdella.

Luetko takakannen

Niinä hyvinä päivinä, kun pääsen kirjastoon hipelöimään kirjoja luen tuntemattoman kirjaehdokkaan takakannen, jotta saan jonkinlaisen kuvan teoksesta. Tämä tapahtuu ainoastaan kirjastossa lukuehdokasta tutkiessani. Kotona en palaa takakanteen enää laisinkaan, sillä haluaisin lukea kirjan aina ilman ennakko-odotuksia. Tämä sama koskee elokuvia. Jos näen innostavan trailerin, yritän unohtaa sen kokonaan. Mennessäni elokuviin tai lainatessani kirjaston elokuvatarjontaa en katso etukäteen mitää tietoja, jotta katselukokemus olisi kuin tyhjästä taulusta alottaisi. En siis pidä juonipaljastuksista. Ne eivät anna mahdollisuutta yllätyksille ja hienoille käänteille. 

Toisaalta jos olen löytänyt hyvän kirjan, niin voin lukea sitä kerta toisensa jälkeen. En kyllästy hyviin kirjoihin, niistä löytää usein hienoja lisävivahteita myöhemmillä lukukokemuksilla. Sama koskee elokuviakin.

Kallein kirja hyllyssäsi

Hinnaltaan arvokkain kirjani on varmaan jokin taidekirjoista, joita minulla ei ole enää kuin pari. Jos kallein tarkoittaisi tässä rakkainta, niin valinta osuisi vanhoihin näytelmiin tai Waltarin Palmu-sarjaan.

Ostatko kirjoja käytettynä

En enää osta kirjoja, paitsi että juuri tänä vuonna ostin kyllä Juhana Torkin Plutarkhos -teoksen, hehee. 

Antikvariaatit on aina olleet ihania paikkoja, sekä kotimaassa että ulkomailla. Siellä on aivan oma tunnelmansa, tuoksunsa ja mystinen maailma, johon on mukava sukeltaa. 

Jo aiemmin mainitun vuoden 2015 kirjoista irtipäästämisen inventaariossani oli yksi ainoa kirja, jota olen kaivannut jälkeenpäin. No yksi kirja siitä määrästä ei ole huono saldo. Eli todennäköisesti laitan itseni joskus antikvariaatin tilaajalistalle ja ostan käytettynä Daniil Harmsin Sattumia. Vaikka aikoinaan mietin, että vanhat klassikot olisi niitä, joiden luopumisesta pitäisi miettiä kahdesti, niin ei, en kaipaa niitä. Mutta Harmsin Sattumia, sen haluaisin omaan pieneen kirjastooni ilostuttamaan päiviäni ja unisia iltoja.

* * *

Jos kirjat ovat sinunkin juttusi, niin olisi kiva kuulla minkälaisia mietteitä kysymykset herätti :)