Myötätuntoisesti sikin sokin ja nurin narin

Jos tavoitteenani oli nautiskella ja hissutella läpi joulukuun, olla rento ja reipas tai kukoistavan kaunis, niin kaikkea kanssa. 

Talvipakkanen tai mikä lie aiheutti niiskuttelu ja aivastusviikon, jolloin yöt kukuin ja päivät olin mörkö. Toisaalta, tulipahan siivottua tosi hyvin nenänpään ja keuhkojen välinen väylä sekä vahvistettua syviä vatsa- ja lantionpohjalihaksia ;-)

Noh, mörkö-tunnelmassa ollessani tajusin olevani muutenkin harmaassa alassa. Elämässäni on todella paljon hyvää ja tiedostan sen, mutta huomasin, että mukavien ja hauskojen päivien alla makaa yllättävän synkkä tunnelma. Siellä asuu tämä kulkutauti, mutta myös monta vanhaa asiaa.  

Alkusysäys havahtumiseeni oli kun pysähdyin Björn Natthiko Lindebladin kirjan ääreen Saatan olla väärässä ja ajattelin lauseita 

• Myötätunto; aloita aina itsestä
• Puutteet; suhtaudu itseen huumorintajuisemmin, anna itselle anteeksi
• Luottaminen; elämää ei voi ohjata, mutta ota vastuu omasta itsestä
• Tietoinen läsnäolo ei koskaan vastusta todellisuutta

Vaikka olen monesti ollut itselleni armollinen, niin useasti olen myös unohtanut sen. Niin on käynyt nytkin, sillä olen puhunut rumasti ääneen ja varsinkin itselleni. 

Aloita itsestä

Yllättäen Adele oli toinen henkilö, joka tökkäsi minua kylkeen katsoessani Adele One Night Only -konserttia (YleAreena ja loppuvuonna TV2 kanavalla). Konsertin välissä on haastattelupätkiä, jossa Adele vastaa Oprahin hiukan päällekäyviin kysymyksiin. Nainen on käynyt läpi tunteitaan tavalla, jonka tiedän toimivaksi. Katson konsertin kahdesti ja samalla mietin ärsyyntyneenä miksen vieläkään elä kuten parhaaksi tiedän: anna tunteen tulla, tunnista se ja päästä irti. Minulla olisi niin paljon helpompaa, jos en säilöisi ikäviä asioita, miinoja, syvälle sisälleni poteroon. Minä siis tiedän mistä on kyse ja minulla on kokemus kuinka helpottavaa tunteiden hyväksyminen on. Mutta voi saamari sentään, tässä minä taas olen, uponnut suohon, kasvattanut kärpäsistä härkäsiä ja antanut käärmeiden pesiytyä sisälleni. 

Tietoinen läsnäolo

Taisi olla seuraava yö, kun valvoessani pyörittelin luupissa synkkiä ajatuksia. Seurasin tilannetta sivusta ja totesin, että nyt saa riittää. Sinä puhut mitä sattuu. Tuo on pelkoa, joka ei perustu tosiasioihin. Minä kuulen mitä sanot ja otan lauseesi huomioon, jos siihen on tarve, mutta juuri nyt tuo ei auta, sillä tarvitsen rauhaa ja levollisuutta. 

Paraninko kertaheitolla? No en, mutta seuraavana päivänä mietin minkälaisia asioita pyörittelen mielessäni. Mikä niiden merkitys on? Voinko heittää naurettavat huolet ja pelot roskakoriin? Ja mitkä huoleni ovat sellaisia, joiden kanssa joudun tekemään töitä. Esimerkiksi nuorenmiehen puolen vuoden reissu ulkomaille. En halua missään nimessä pilata sitä minkäänlaisella huolestumis-pelko-älämölöllä, vaikka päässäni möyrisi mitä ajatuksia. En tiedä toimiiko metodini, mutta sovin itseni kanssa, että tästä ulkomaanmatkasta minä puhun itsellenikin vain positiivisesti ja ratkaisukeskeisesti.

Myötätunto

Toissapäivänä perjantaina, kuuntelin Maaret Kalliota. Kallion läsnäolo oli käsinkosketeltava ja kun hän luennon aluksi sanoi lempeällä äänellään "Pysähdy", kehoni lakkasi jännittämästä. Aika nopeasti ymmärsin, että tuo kolmikko munkki-adele-kallio toistivat minulle samaa asiaa uudelleen ja uudelleen.

Kallio puhui oman kuormittuneisuuden tunnistamisesta. Kuormitus ilmenee olemalla tavallista enemmän vetäytyvä, negatiivinen, kiukkuinen, myötätunnoton tai tunnoton. Nähdessään ennakkomerkkejä kuormittumisesta ei pidä moittia itseään (kuten minä pääsääntöisesti teen: miksi sä kiukuttelet, kiukuttelu ei ole aikuisen tapa toimia, hyi sinua, häpeäisit), vaan olla myötätuntoinen. 

Eli, vaikka tiedän olevani kyvykäs ja pystyvä, niin lisäksi minun pitäisi ymmärtää, että olen myös hauras, herkkä ja tarvitseva. Jos en ole myötätuntoinen itselleni, en kykene auttamaan toisia kuten haluaisin. 

Olemme toistemme turvavöitä, sanoi Kallio. Ihanasti sanottu :) Tiedän sisälläni asuvan ihmisen haluavan olla turvavyö toisille, näköjään minun täytyy antaa muille sama mahdollisuus itseni suhteen.

Luottaminen

Kallio oli saanut minut laskemaan kilvet alas ja kun päivä kääntyi iltaan me lähdimme hakemaan nuortamiestä, jolle olimme ostaneet lahjaksi lipun J. Karjalaisen keikalle. Keskityin kaveriin ja juttelin tulevista kuukausista. Näin innon ja mahdollisuuden, ja se tarttui minuun. Minä ikäänkuin sulauduin hetkeen ja tunsin ilmassa puhdasta rakkautta, sellaista kaikkialla olevaa ja kaiken täyttävää. Nautin suunnattomasti koko illasta ja vaikka keikan aikana talvipakkanen muuttui jäätäväksi sateeksi ja jalkakäytävissä näkyi pääkallon kuvia en osannut olla kuin onnellinen. 

Huumorintaju

Eilen siippa totesi aamukävelylle valmistautuessa (kun tein kuulema jotain holtitonta), että olet hullerombuller. 

Mitä sä sanoit mulle eteisessä, kysyin kesken kävelyn. 

Olet hullerombuller, vastasi mies. 

Hullero bullero?

Ei kun hullerombuller

Täh? Huller och buller?

Nyt sä sekoitat mua, se on huller om buller.

Kotona katsoin sanakirjaa ja kyllä se on niin, että mies tietää: 

minä olen ollut aivan huller om buller, sikin sokin, nurin narin, pitkin poikin ja aivan sekaisin ;-) 

Puutteet

En tule koskaan valmiiksi, muttei se haittaa. Toiveenani on kuitenkin elää mukavammin, ilman turhia kipuja, joten kun pelkkä tietäminen ei riitä, niin ehkä harjoittelu tekee mestarin :) 

* * *

Tämän pitkän ja ehkä oudon postauksen lopuksi toivotan sinulle oikein ihanaa viikonloppua. Pidä itsestäsi huolta ♥ 

* * *

Ps. Maaret Kallion sivuilla mielentila.com löytyy kuulema hyviä äänitteitä ja harjoituksia.