Viime tiistaina Helsingissä oli seitsemän astetta lähtiessämme. Laitoin kevytuntuvan päälle, sillä koskaan ei voi mitenkään tietää millainen myrsky ja tuulenpurkaus lomalla sattuu kohdalle.
Mitä pidemmälle edettiin, sitä pirteämmäksi tunsin oloni. Ensin nostin aurinkolasit silmille. Sitten aloin jo riisua kaulahuivia. Takkiakin piti jo vähän availla ... ja mitä kummaa, olimmekin jo perillä kohteessa.
"Ihan kuin oltaisiin ulkomailla", sanottiin melkein yhteen ääneen, kun Porvoossa noustiin ulos autosta. Katujen varrella olevat talot loistivat keltaisen eri sävyillä ja kyllä tosiaan, ihmisillä ei ollut pipoa, ei ainakaan talvitakkia tai ehkä takkia laisinkaan. Aahhh!
Uusi kaupunkiasuntomme oli valoisa ja avara. Aivan ytimessä, lähellä kaikkea. Tosin meidän reissussa pitää välillä päästä kävelemään tosi kauas, ehkä niin pitkälle, ettei takaisin meinaa jaksaa millään. Muutaman kerran tulinkin vanhan mummon askelin ulko-ovelle, mutta pieni lepo ja sen päälle maukasta ruokaa ja olin taas valmis mihin vaan.
Tällä reissulla parhaimmat aamiaiset söimme Aatos Cafessa. Kenties annoksessani koko päivän energiatarpeet ja ehkä enemmänkin, mutta kyllä oli herkullista. Paras lounaspaikka oli Anis Cafessa, jossa naureskelimme emännän kanssa retikalle ja siitä aiheutuville puistatuksille. Ani on kehitellyt niin hyvän pikkelöintiliemen, ettei paremmista retikoista ole tietoakaan. Testaus on kokeiltu kahdella retikka/retiisikammoisella tyypillä (tiedän heidät molemmat, enkä ole itse kumpikaan). Kenties lounaspaikkamme voittivat aina illallispaikat. Syy oli osin meissä, sillä olimme yllättävän hitaita iltaliikkeissämme ja ruokapaikat menivät aikaisin kiinni. Kesällä tilanne on todennäköisesti paljon parempi myöhäissyöjille.
Pitkien kävelyiden ja syömisen välissä istuimme usein ulkosalla. Penkillä jos toisella katselimme paikallisia toriturisijoita tai mukulakivitasapainoilijaturisteja. Joen rannalla oli kiva seurata lapsia jäätelötötteröineen ja lopulta parin päivän jälkeen emme enää vastustaneet kiusausta vaan menimme Vanhan Porvoon jäätelötehtaan kioskille jonoon. Valitsin kirsikkatiikerin. Minulle aivan uusi tuttavuus tämä tiikeri. Niiden täytyy olla todella jännittävän näköisiä tapauksia. Ainakin niiden maidosta tehty jäätelö on taivaallisen, toistan vielä, taivaallisen hyvää.
Noh, loma ei kestä koskaan kauaa. Se on aika ikävää. Mutta ehkä vielä ikävämpää oli herätä todellisuuteen ja eilen tiistaina huomata, että kahden työpäivän jälkeen olin jo ihan naatti. Missä oli kevyet askeleeni ja pirteä mieli. Ei kimmeltävää katsetta tai maiskuttavaa suuta. Arvelin, että loman muistelu auttaisi asiaa, mutta oikeastaan se on vaan saanut minut himoamaan lisää lomaa. Ja kesää. Ja Kreikkaa. Aaahhhh, Kreikkaa.
 |
| Ihan todella hauska dekkari. Haluan vanhoilla päivilläni tuonne mukaan :) |
Ei sitä todellakaan tarvitse kauas lähteä, että tuntee olevansa ulkomailla. Itse kävin viime viikolla keskustassa, eka kerran tänä vuonna. Istuttiin kauppatorilla ja Espalla ja vaan toljotettiin ihmisiä ja nautittiin lämmöstä.
VastaaPoistaMatkailu ja lomailu on juhlaa. Koeta kestää arkea!
Tosiaankin, sitä ehkä tarvitsee vain penkin, jossa voi istuskella ja olla sivustaseuraaja :) Pitääkin matkata jossain vaiheessa Espalle. Suurkirkon torin olen tutkiskellut ja oli niin kivaa nähdä siellä jo hiukan turistejakin (ihan ulkomailta asti).
PoistaEhkä tämä on se paluu-arkeen-angsti, josta pääsee eroon vain jatkamalla vanhaan tahtiin elämistä, hehee.
joskus loma on asenne; sellainen loma-asenne.
VastaaPoistaKirsikkatiikerijäätelö kuulostaa kyllä vähän oudolta, mutta tosi lomaisalta.
Mulla asennevika näyttää koskevan vain lomaltapaluuta ;-). Joskus lapsena söin sellaista tikkujäätelöä, jossa oli kirsikkasisällys suklaakuoren alla. Tässä oli samaa makumuistoa, mutta jotenkin tämä oli todella raikas ja ihana tiikerijäätelö. Suosittelen.
PoistaIhana ulkomaanmatka teillä. :-) Eikä tarttinut edes passia!
VastaaPoistaMinä ostin tänään retikkaa. :-D Siitä tulee intialaista sambarkeittoa. En ole itsekään retikan ylin ystävä, mutta tänään ei ollut hirveästi vaihtoehtoja. Yritin käydä ostamassa intialaisia vihanneksia yhdestä kaupasta Espoossa, mutta sitä perhanan kauppaa ei ollut enää olemassakaan, vaikka FB-sivuillakin oli vielä kyseisen paikan osoite, ja viimeisin päivityskin tehty eilen. Mysteeri. No sitten oli mentävä Prismaan ja tyydyttävä siihen retikkaan.
Nyt pääsi ihan passittomana reissuun ja täytyy myöntää, että oli niin kivaa, etten olisi palannut takaisin ihan heti, jollei olisi ollut pakko ;-)
PoistaPiti käydä heti katsomassa millainen resepti sambarkeitossa on, se vaikutti tosi helpolta ja mukavan mauseiselta. Noh, tuossa versiossa oli kyllä tosi paljon chiliä. Pitääpä kokeilla joku päivä, mutta taidan jättää chilin määrän pienemmäksi, hehee.
Olipas outo juttu tuon kaupan kanssa, varsinkin kun olivat päivittäneet fb-sivuja eilen. Toivottavasti retikasta oli apua :)
Oikein hauskaa vappua sinulle Satu!
Mulla jotenkin on ihan kauhea hirveä Kreikkavaje. Katselin jotain Välimeren rannalla upea talo -sarjaa ja Kreetajakso sai minut voimaan melkein pahoin. Pystyin aistimaan lämmön, meren tuoksun ja kuulemaan äänet. Milloinkahan sitä pääsisi?!?
VastaaPoistaNyt todellakin alkaa tuntua nahoissa parin vuoden paikallaan olo. Mulla matka saarelle on siirtynyt kaksi vuotta, mutta nyt alkaa olla jo meren tuoksu nenässä. Olisi ihanaa jos säkin pääsisit mukaan. Tiedän sen rannan, josta löytäisin sut :)
PoistaPorvoo onkin niin mukava paikka että melkein tuntee olevansa ulkomailla kun Helsingistä tulee:) Nyt sitten toivon että teillä pian lämpenee kunnolla, lähetän täältä lämpimiä tuulia.
VastaaPoistaJael, täällä on nyt kevät ottanut isoja harppauksia. Puihin on tullut pieniä silmuja ja joissain pensaissa on jo keväisen vihreä peitto pinnalla. Otan ilolla vastaan lämpimät tuulet :)
PoistaTaivaallinen kirsikkatiikeri. Sen minäkin haluaisin edes nähdä, ehkä vähän maistaakin!
VastaaPoistaKreikkaan on kyllä varsin kova hinku ja ikävä, mutta olen koettanut realistina haudata kaiken kaipuun jonnekin syvälle. Toivottavasti sun ei tarvitse olla realistinen.
Porvookin kuulostaa oikein mukavalta, loma on kuitenkin aina lomaa. Ja entistä lomaisampaa se mielestäni on, jos voi olla edes hetken poissa kotoa. Vaikka sekin on ihana ja rakas.
Ehdottomasti kannattaa kokeilla jos kirsikkatiikerin makoisat raidat tarttuu ja voimiakin tulee yltäkylläisesti. Mä olen aina pitänyt Porvoon tunnelmasta, jossa kävellen tai pyörällä pääsee kätevästi joka kolkkaan. Kyllä tämä kotikin on kiva, mutta totta on, että välillä on ihanaa päästä tutkiskelemaan muitakin nurkkia :)
Poista