Ihan tavallinen lauantai - tai ei ihan

Huomasin lukevani useammasta blogikirjoituksesta tai kommentista kaipausta "vanhan ajan blogeista". Kuinka kivaa oli lukea tavallisten ihmisten lyhyitä tai pitkiä normipäivän kuvauksia ja ajatuksia. 

Tartun ajatukseen ja postaan eilisestä. Tämä ei nyt ole ihan tavallinen viikonloppu, sillä mies on ollut kirjoituskurssilla useamman päivän ja olen tehnyt mitä mieleeni on tullut. 

Aikainen lintu madon nappaa?

Nousin pirteänä kurkistamaan kelloa aamulla. Kuusi. Vedin peiton korviini ja jäin tuijottamaan kattoa. Katsoessani seuraavan kerran kelloa se oli jo puoli kahdeksan. Kumman mukavasti aika kului ihan vain maatessa :)

Aamupesun jälkeen laitoin kahvin tulille. Lisäksi tein itselleni täytetyn bagelin ja sen seuraksi jugurtin siemenillä, kiiwillä ja härkisgranolalla (mikä on aika herkullista lisuketta). Menin tyylittömästi istumaan olkkarin lattialle. Laitoin tarjottimen viereeni ja nautiskelin aamiaiseni katsellen Hotelli Portofinoa. Siinä oli sopivan kaunis ja mukava tunnelma ja (aivan kuin päivästäni olisi tulossa hirmu kiireinen) sain hoidettua kaksi asiaa samalla kertaa. Noh, yksi tyhmyys tuli tehtyä. Olin jo edellisiltana syönyt itselleni pahan olon suklaalakritsitoffeista. Niitä jäi kolme jäljelle ja hain ne aamiaisen jälkiruuaksi. Huono juttu. Aiheutin itselleni taas kamalan olon ja tajusin, että kenties olisi hyvä pitää vähän taukoa karkeista. Öh!

Aamupäivän mato nappaa paremmin?

Huonosta olosta huolimatta vedin ulkoilukamat päälleni ja lähdin ulos. Kun pääsin keskuspuiston varrella olevalle urheilukentälle osui aurinko todella mukavasti kallioille. Koska mulla ei ollut kiire mihinkään, menin istumaan valoisaan kohtaan. Yhtäkkiä tuli fiilis, että pitää ottaa kengät ja sukat pois. Ja kyllä, kallio oli lämmin, se aivan helotti jalkapohjieni alla. Siinä minä sitten istuin ja ihmettelin kesän tuloa. Metsiköstä takanani kuului lintujen laulua ja jalkapallokentältä nuorten ja lasten ääniä. Tekonurmelle asti en nähnyt, mutta urheilukenttä oli ihan vieressäni. Mies kantoi hirmu ison kahvakuulan kentän reunalle. Se heilutteli rautamötikkää viisi kertaa ja lähti juoksukierrokselle. Kerta toisensa perään kaveri teki toistoja, sitten vähän spurtteja ja lähti pois. Minäkin olin jo siirrellyt varpaitani pari kertaa lämpimämmälle kallion kohdalle ja ajattelin jatkaa matkaa kotiin päin. 

Päivällä nappaa parhaiten?

Kotona mietin mitkä ovat niitä asioita, joita en koskaan tunnu saavan aikaiseksi. Sellaisia, jotka eivät ole tavallaan hoidettavia, mutta kuitenkin pyörivät epämääräisesti mielessä.

Hain joulukuusen kokoisen peikonlehden parvekkeelle. Otin sen vanhasta ruukusta pois ja istutin uuteen isompaan. Suihkuttelin peikkoa antaumuksella ja koko parveke muuttui sademetsäksi. Totesin, että nuorimies on varmaan iloinen, kun en ole tappanut kasvia sen reissun aikana. Innostuin tekemisestä ja lopulta vaihdoin kolmeen muuhunkin kasviin mullat ja ruukut. Joku naapuri saattoi ihmetellä mikä ihmeen kasvihuone meillä on, kun puskin kukkieni kanssa ovesta ulos niin, että kohina vaan kuului kun lehdet pyyhkivät ovenkarmeja. Hemmetin isoksi ovat kasvaneet sen jälkeen, kun hankin kasvilamput.

Iltapäivän madonkaivuu

Tajusin siinä touhuttuani miten kamala nälkä on. Pilkoin pellillisen kasviksia uuniin, lorauttelin päälle aimo annoksen öljyä ja mausteita. Vanhat pastan jämät keikautin lämpimien kasvien seuraksi ja kun muutakaan ei jääkaapissa ollut, lusikoin hummusta päälle. Nyt joku kyllä ajattelee, etteikö sillä ihmisellä ole keittiötä ja pöytää (kyllä on ja tavallisesti aina syön pöydän ääressä), mutta halusin tosi kovasti katsoa sen toinen brittisarjan, jonka olin tallentanut, eli Salainen agentti Harry Palmerin. Ja niin tein, söin  olkkarin lattialla ja katselin telkkaria samaan aikaan. Hyi, niin ei saisi kai tehdä!

Ykköset ja nollat ei ole syötäviä

Palmerin jälkeen menin tietokoneelle, mikä on usein huono juttu ajankulun takia. Kun olin uponnut omiin juttuihini tajusin, että kahviaika oli mennyt jo kauan kauan sitten. Ja jotenkin lonkkaakin oli alkanut kolottaa. Eli ei kun taas vaatteiden vaihtoon ja ulos. 

Kiertelin ilta-auringossa lähipeltoja ja maisemia. Katselin nurmella istuvia porukoita ja kuuntelin tenniskentän ääniä. Tulen aina hyvälle tuulelle tennispallon ja mailan kosketusäänestä (ja samalla mieleen nousee tämä biisi ja varsinkin video)

Kotona muistin, että sunnuntaina pitää mennä gynelle (naisten vaihdevuosiasiat pitää hoitaa kunnolla, jotta elämästä ei tule shittiä). Katsoin bussin lähtöajan. Sitten muistin, etten ole syönyt illalla mitään. Tein ruokaa ja söin. Keittiössä ;-) Sen jälkeen keitin iltateetä ja tuijottelin vähän telkkaria. Kymmenen aikaan laitoin siipalle hyvänyön toivotukset ja sitten menin sänkyyn lukemaan kirjaa. Uni tuli joskus yhdentoista maissa. 

** *

Unohdin juoda iltapäiväkahvit lauantaina ja sama tapahtui tänään sunnuntaina. Kun mies ei ole kotona, niin en tunnu ehtivän kahville. Mutta appelsiinit olen tuhonnut. Viikonlopun aikana viisi tai kuusi. Espanjalaiset on nyt erityisen mehukkaita.

Tähän postaukseen ei tule nyt kuvia, ei niitä ennenkään aina laitettu :)

Ihanaa tulevaa viikkoa sinulle!