Haasteen saaminen voi saada aikaan erilaisia tunteita. Kristiinalta saamani 3 asiaa -haaste on iloinen yllätys, sillä alkuvuosi on mennyt jännittäessä ja uuden äärelle asettautumisessa. Tarkoitus on löytää kolme asiaa per aihe, joten katsotaan mitä tästä syntyy.
Näiden tekemistä olen lykännyt
Olemme jo pitkän aikaa suunnitelleet ensi kesäksi vaellusta Espanjan halki. Tehtävänä oli enää saada pomolta lupa pitkälle kesälomalle. Mutta nyt kun olenkin opiskelemassa, täytyy matka siirtää tulevaisuuteen. Harmittaa aika tavalla, sillä olin jo päästänyt reissuinnostuksen sisälleni kasvamaan ja nyt siitä pitääkin päästää irti.
Muita lykättyjä asioita minulla ei taida olla. Sen sijaan vitkuttelulistallani on hoitamattomia juttuja. Tuolla olohuoneen kulmauksessa odottaa vanha tietokone tehdasasetuksiin laittoa ja kierrätykseen vientiä. Kyselen tässä itseltäni, että olisiko tammikuu hyvä ajankohta työlle. Katsotaan miten käy ;-)
Näitä kaipaan
Torstaina venyttelin rankaani, olin istunut reilut kaksi tuntia tuijotellen tietokonetta ja suunnitellut kansilehden taittoa. Tiesin, että pieni jaloittelu tekee ihmeitä päänupille, joten nousin ylös ja kävelin puiset rappuset alakertaan ja avasin vanhan ulko-oven. Astuin jäiselle hiekkamaalle ja tunsin, kuinka lumivesirähmä lätskähti silmääni. Kävelin varovasti ulos ja vedin henkeä. Kaikki oli hienosti, mutta huomasin kuitenkin kaipaavani kevään tuoksua, sulia kävelyreittejä ja kirkasta auringonpaistetta.
Nämä olen pannut merkille
Muistin miten hyvältä tuntuu, kun tekee asioita itsensä eteen. Olen usein liottanut käsiäni liian pitkään haaleassa tiskivedessä ja odottanut, että maailma hoitaisi ankeat ja ikävät asiat puolestani pois. Mutta nyt kun ihan itse päästin tulpan irti, pesin käteni puhtaiksi ja kuivasin ne, näyttää maailma taas hyvältä ja ihanalta paikalta.
Olen alkanut puhua itselleni kannustavasti. Se vie varmemmin perille kuin tasaisesti tappava nalkutus.
Tarvitsen lepoa ja rauhaa yllättävän paljon. Teen työtä aina täysillä, enkä tunnu osaavan hellittää tuosta tavastani, joten vastapainoksi annan itselleni luvan olla kuin ellun kana ja levätä. Onneksi viikonloput on olemassa!
Asioita jotka tekevät minut iloiseksi
En voi kylliksi kiittää miestäni, joka on todella lempeä ja ymmärtäväinen. Paras kaveri elämänkumppanikseni. Mistä taas on jatkoa nuorimies, jonka elämän seuraaminen tuottaa suurta riemua.
Iloitsen myös palaamisesta blogikirjoitusten pariin. Edellisvuoden paineet ja kirjoittamattomuus kulkivat näköjään käsi kädessä. Minulle kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia ja käytän blogeja omanlaisena muistikirjana. Puhumattakaan siitä, että täällä on oma porukkansa, joka tuo aina iloa :D
Suosittelen
En ole käynyt elokuvissa pitkään aikaan, en myöskään näyttelyissä taikka lukenut uusia kirjoja (olen vain uudelleen lukenut vanhoja kirjojani). Meille kuitenkin vähän niinkuin vahingossa tilattiin kuukaudeksi Netflix, sieltä katsoin joulukuussa Wednesday -sarjan, josta pidin todella paljon. No minä olenkin lapsuudessa täyttänyt sisimpäni kauhu- ja shokkisarjakuvalehdillä ja suosittelen sarjaa samanmielisille.
Mies toi yhtenä päivänä ison kasan appelsiineja kaupasta. Hedelmäkulhon päälle jäi edellisestä kauppasatsista kaksi kivikovaa appelsiinia. Mies tökki niitä sormellaan epäilevän näköisenä ja halusi heittää pois. Minä kielsin. Seuraavana aamuna hieroin kovia hedelmiä pöytätasoa vasten oikein kunnolla ja sitten kaivoin ylähyllyltä mehupuristimen. Kahdesta appelsiinista tuli kaksi täyttä lasia mitä parhainta mehua ja kun lisäsin lasiin hedelmälihan, niin ai että siinäpä oli täydellinen aamun herätys. Kokeile siis hedelmähierontaa ;-)
Noista kivikovista appelsiineista tulee mieleen, että minusta on hyvä välillä tuijotella omaan napaan ja miettiä mitä oikeastaan haluan ja tarvitsen. Oma kuori voi välillä näyttää nahistuneelta tai puolikuolleelta, mutta sisus on kuitenkin mehevä, kun vähän kaivelee. Hyviä kysymyksiä itselle on esimerkiksi tämän haasteen aiheet.
Nämä haluan tehdä pian
Hurvittelin huonojen ilmojen aikaan vispaamalla kotona hulavannetta. Aikaa edelliskerrasta oli tosi pitkään ja veivasin sitten oikein kunnolla useampana päivänä. Seurauksena oli, että jokin/jotkin lihakseni alaselässä on aivan jumissa ja nyt saan täräyttäviä hermosärkyjä nivuseeni ja jalkaani. Täytyy siis varata aika hierojalle, jottei vaiva pääse kehittymään pahemmaksi.
Sain torstai-iltana viestin taidetarvikelistauksesta maanantain tunteja varten. Nyt on siis lähdettävä kauppaan hankkimaan mustetta pullossa, valkoista väriä, isoja pyöreitä siveltimiä, papereita monenlaisia, lyijykyniäkin (niitäkin ihminen vielä näinä aikoina tarvitsee). Onneksi kotoa löytyy mustekynän varsi ja vanhoja kirjoituspäitä ja jotain taustapahveja, ettei ihan kaikkea tarvitse kantaa kaupungista.
En millään keksi mitä muuta haluaisin tehdä pian. No, ehkä yhden hedelmän haluaisin syödä :D
Olipas kivat vastaukset! Minä sain saman haasteen, ja vastaukset ovat vielä mietintämyssyssä (ja myssykin vielä jossain eteisen kaapissa :-D).
VastaaPoistaSe on kyllä ihana ja voimaannuttava (inhoan voimaannuttava-sanaa, mutta en nyt kuvaavampaakaan keksi!) tunne, kun tuntee ottaneensa ohjat omiin käsiinsä ja lankojen olevan omissa hyppysissä. Minullakin oli yksi tällainen kokemus tällä viikolla, ja se tuntui niin hyvältä, että totesin, että tätä pitäisi harrastaa useammin. :-D
Hyvä elämänkumppani on kullanarvoinen asia, ja minäkin olen ollut onnekas ja päätynyt yhteen semmoisen kanssa. <3 Tuntuu, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmaksi minun ja ukkelin suhde tulee. Kai se johtuu siitä, että pahimmat särmät ovat jo hioutuneet, ja yhteistä historiaa on niin paljon, että on tavallaan kasvettu yhteen.
Kivaa sunnuntain jatkoa! Ei välitetä sateesta ja harmaudesta. <3
Satu, jään odottamaan milloin eteisen kaappisi aukeaa ja saan lukea vastauksiasi :D
PoistaMä luulen, että meidän suhteessa minä olen ollut se, jonka särmiä on hiottu (mies taas on opetellut uusia taitoja hehee).
Oikein mukavaa viikonjatkoa sinullekin <3
Sulla alkaa kyllä jännittävä uusi elämänvaihe. Ota siitä kaikki ilo irti ja nauti ♥
VastaaPoistaP.S. Ystävä rakasti joululahjaansa (ja minä kiitän kauniista kortista)
Marjaana, kyllä tosiaankin nyt olen päässyt uuteen ja jännittävään vaiheeseen. Luulen, että tästä junavaunusta vauhdissa hyppäyksestä vieraaseen kaupunkiin opin monia asioita sekä itsestäni ja kasvan paremmaksi tyypiksi.
PoistaAi miten iloiseksi tulin, että ystäväsi piti lahjasta. Toivottavasti hänen reissustaan tulee ihana! Kiitos sinulle <3
Kivat vastaukset!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Sadun kanssa, että yksi elämän suurista onnenpotkuista on löytää itselleen sopiva kumppani. Minä olen ollut omani kanssa kesällä 28 vuotta. Usein totean, että kävipä tuuri.
Minä olen nähnyt tämän haasteen monessa blogissa ja miettinyt, että tarttuisinko siihen. Minulla tuo tekemättömien ja vitkuteltujen asioiden lista on niin karmea, että en halua edes ajatella sitä :D
Kiitos Rva Kepponen, teillä onkin todella pitkä yhdessäolo! Onnea!
PoistaSe ei haittaa, ettei aina ehdi tehdä sitä mitä toivoisi. Kyllä tuo haaste tipahtaa luoksesi joskus sopivammalla hetkellä, kenties silloin kun ei ole mitään muuta mukavaa kirjoitettavaa :)
Iloista viikon jatkoa sinulle!