Oi mikä ihana toukokuu.
Se on hurahtanut nopeaan ja olen tuntenut saamattomuutta, kun aikani ei ole muka riittänyt kirjoittamiseen ja rentouttavaan näppäimistöllä revittelyyn. Olen vain ideoinut mainoksia (minä joka välttelen niitä tavallisesti, hehee), tehnyt nettisivuja, piirrellyt tietokoneella kuvia ja loihtinut animaatioita.
Valon ja vihreän (käärijämäisen heräämisen) äärellä olen tarkastellut itseäni. Luulen, että olen tehnyt samaa juttua jo vuosikymmeniä, enkä näytä valaistuvan kuin hetkeksi, ehkä pariksi päiväksi maksimissaan :D
Niinpä taas kerran olen kuukauden verran miettinyt ketä oikein pokkuroin. Muitako ja niiden odotuksia? Joo, kyllä. Muttei tuo ole mitään oman sisäisen "neiti-täydellisyys-ei-tee-virheitä" tyyppiin verrattuna. Ehkä egollani on kriisi tai sitten minulla egostani johtuva kriisi, sillä nyt on alkanut ottaa päähän "neiti-täydellisyyden" kuunteleminen ja varsinkin totteleminen. Luulisi, että tämän ikäisenä osaisin ottaa rennosti ja antaisin valohoitoa vähämerkityksellisille ei-kiireellisille asioille. Mutta ei, kumarran edelleen olkapäälläni kaulinta heiluttavaa Justiinaa enkä korvaani lotkauta toisella puolella olevalle Muumimammalle.
Ajattelin ensin, ettei asia koske opiskelujani, sillä nautin suunnattomasti kaikesta uuden oppimisesta ja kivojen asioiden tekemisestä. Tosiasiassa kuitenkin näen itsessäni epäreallistet merkit: en ole jättänyt edes vapaaehtoisia tehtäviä tekemättä ja oletan että pitäisi hallita täydellisesti ohjelmat, joita ei voi oppia kokonaan. Missäköhän määrin olen kadottanut todellisuuden tajun, kun yritän ansaitulla vapaa-ajallani kilpajuosta mahdottomuuden toiselle puolelle.
Noh, ensiviikon jälkeen tähän kaikkeen tulee paussi. Minulla alkaa ansaittu kesäloma. Olen suunnitellut (hehee, ei kai neiti-täydellisyys voi muuta tehdäkään) ensimmäisten viikkojen ohjelmaksi omaan napaan katselua. Jospa löytäisin jostain syvältä todellisen itseni. Sen pehmeämmän ja lempeän tyypin, joka ei hätäile turhia, antaa asioiden olla asioita ja taputtaa itseään hyväksyvästi olkapäälle.
Mutta sitä ennen... mun pitäisi tehdä vielä yksi ideointi-tehtävä valmiiksi. Mistä löytäisin maailman parhaimman idean ja mitenköhän toteuttaisin sen niin, että vastuuopettaja vapisee innostuksesta ja sen silmät aukeavat hämmästyksestä isommaksi kuin lohikäärmeen kita ;-)
Kuuletko huutoni: Loma! Loma! Missä viivyt!
Tai vaihtoehtoisen huutoni: Annetaan ilmaiseksi täydellinen valmentaja-ego. Se opastaa sinut maksimitulokseen jokaisessa elämäsi osa-alueessa! Ei palautusoikeutta!
ps. Suomi soi -ohjelmassa oli aivan mahtava Olavi Uusivirran versio Losing My Religion biisistä.
Olavi Uusivirta: Sokkotanssi
Ehei, ei kiitos, en ota ilmaiseksikaan tuota valmentaja-egoa. Omani heitin pihalle viitisentoista vuotta sitten kyllästyttyäni raahaamaan sit egotaakkaa. Kovan kautta opin rajani, eikä sen jälkeen ole tehnyt mieli kokeilla, mihin ne rajat asettautuivat.
VastaaPoistaToivottavasti päästät valmentajankin lomalle!!
Susu; oi, toivonpa totisesti saavani persotteen omasta tyypistäni ja nakkaavani sen pihamaalle. Uskon ettei irtipäästämisen jälkeen ole tarvetta enää kokeilla miltä tuntuu rajojen antaminen toisen käyttöön.
PoistaMäkin toivon :)
Minä voisin ottaa hetkeksi lainaan tuon valmentajaegon. Olen alkanut jälleen kärsiä tyhjän paperin syndroomasta ja aloittamisen vitkuttamisesta. Jälkimmäinen on etenkin paha. Odotan viime tinkaan, tai mielellään sen ohitse ja sitten paniikissa valvon kohtuuttomia määrä tehdessäni urakkaa ja väsytän itseni huolella.
VastaaPoistaMinähän olen sellainen suurten linjojen tyyppi ja tekemisen optimoija. Nyt just teen yhdessä alaiseni kanssa hommaa ja ollaan todettu, että kyllä täydennetään toisiamme. Meikä hakee kokoajan, että missä hyöty bisnekselle ohenee liikaa ja toppuuttelee toista ja se toinen hanskaa ihailtavasti detaljit.
Ihanaa lomaa! Minulla on ollut viime vuosina lomat niin täynnä ohjelmaa, että en ole saanut tarvittavaa palautumista. Tänä vuonna olen hokenut, että ollaan kolme viikkoa mökillä eikä mennä mihinkään lounasravintolaa kummempaan. Niin on usko heikko, että puoliso on suunnitellut lomailevansa max viikon. Ei usko vieläkään, että ollaan mökillä vaan epäilee, että lukuisat kutsut viekottavat vähintään meikäläisen säntäilemään sinne ja tänne ja hän voisi jäädä rauhassa tekemään töitä :D
Aloittamisen vitkuttelu on kyllä ikävä tauti. En tiedä mikä siihen tehoisi, jollei sitten Mel Robbinsin vinkki katkaista ajatusvirta ja huvittaako-asenne laskemalla numerosta 5 alaspäin numeroon 1. Ykköseen päästyään ei ajatuksissa ole vielä huvittaako-mietteitä eikä vastustusta, joten silloin on helppo alkaa tehdä sitä mitä pitääkin. No, tietysti jos ei toimi heti, niin sitten mieli alkaa taas pörpöttää ja ehdotella sohvaa, syömistä, sukkien silittämistä tai mitä ikinä keksiikin ;-)
PoistaTykkään sun ominaisuuksista olla suurten linjojen tyyppi ja tekemisen optimoija. Voitais varmaan tehdä vaihtarit egoissa :D
Ai ai, miten se puoliso ei nyt usko sun suunnitelmia. Jään odottamaan kuinka teidän käy :)
Olipa taas ihana birgittamainen pohdinto. <3
VastaaPoistaMinäkään en välttämättä haluaisi kotiuttaa valmentaja-egoa tänne meille. 😊 Täältä löytyy sellaista täydellisyyden tavoittelua riittämiin ilmankin. Tänään kävin juuri siivoamassa meidän entisen kämpän ja mietin siivottuani, että nyt tämä on riittävän hyvä minulle. Ja siihen perään mietin, että silloin se luultavasti kelpaa muillekin. Helpommalla pääsisi, kun ei olisi sellainen milliville joka asiassa.
Satu, riittävän hyvän määrittäminen itselleen on ainakin minulle vaikeaa. Kuulin ystävältä pomon todenneen, että 80% riittää, mietin sen jälkeen, etten osaisi arvioida omissa tekemisissäni missä hitossa se 80% on. Toisaalta olisi hyvä kyllä ottaa välillä rennommin, ettei käy kuten mulle usein, että ensin teen asiat täysillä ja sitten lötjöilen sohvalla aivan nollana ;-)
PoistaOnnea uuteen kotiin <3
Mitä parhainta lomaa sinulle!
VastaaPoistaKiitos Jenni, eilen oli ensimmäinen lomapäivä ja nyt tuntuu todella mukavalta. Tästä se lähtee :D
PoistaOikein mukavaa viikonloppua sinulle!