Ensin ovella vastaan tulee tuulettamaton ilma, mutta saman tien onnellisuus tulvahtaa ylitseni. Tällainen paikka minulla on palata. Pikkuruinen koti, jossa on kaikki tarpeellinen ja vähän enemmänkin. Yksinkertaisen reissuelämän aikana luksusta oli maisemat, suihku ja ruoka. Kotona luksusta tuntuu olevan kaikki. Tai ainakin melkein.
Tulen parvekkeelle usean kerran päivässä. Lattialla on talven jäljiltä ruukku ja siinä sinnittelee viimekesäinen köynnöskasvi. Paljon muuta täällä ei olekaan. Tunnen kuinka kevääseen kuuluva kukita parvekkeesi -himo kasvaa sisälläni ja houkuttelen miehen lähtemään kanssani puutarhaliikkeeseen.
No miten käy ihmiselle kesäkuun lopulla taimitarhalla? Näky on lohduton. Eihän siinä mitään, jos olisi puutarha, jonne hankkia pensaita tai perennoja, mutta hullun-kuuman-parvekkeen omistajalle tarjolla on viimeiset irtokappaleet, kuten täällä: yksi - siis yksi - kesäneilikka. Hämmentyneen kiertelyn jälkeen kannamme kassalle sen yksinäisen neilikan, yhtä yksinäisen köynnöskasvin sekä kuusi pelargoniaa. Että näin vähälläkö ihmisen pitäisi kukittaa ympäristönsä?
Ehdotan käväisyä toisessakin kukkapaikassa. Sinne siis.
Kävelen pitkin käytäviä. Katselen mykkänä tarjontaa. Osa on homeessa, osa muistuttaa nahistunutta ylivuotista porkkanan naattia. En taida saada täältäkään yhtään mitään. Pysähdyn kulmaukseen ja totean kovalla ja lannistuneella äänellä: "Voi hiton hiton hitto!" Mietin miksei siippa vastaa mitään lohduttavaa ja katsahdan häneen. Mutta edessäni onkin aivan tuntematon heppu. Tikkusuorana tuo vakavailmeinen mies tuijottaa minua. Ilme ei värähdä, eikä mies sano mitään.
Säikähdän ensin, mutta sitten alkaa naurattaa: "Anteeksi! Mä luulin sua mun mieheksi." Melkein taputan kaveria olkapäähän, mutta onneksi tajuan olla ahdistelematta häntä enempää. Mies on edelleen kuin seipään niellyt. Seisoo kivettyneenä aivan nenäni edessä. Pyydän uudestaan anteeksi, ohitan hänet pienestä tilasta ja hipsin omani luokse. Alan kertoa siipalle tapahtunutta ja ennenkuin olen päässyt tarinan loppuun nauran niin, ettei asiasta meinaa saada selvää. Samalla näen kuinka tuntematon mies kääntyy ympäri, vilkaisee kulmansa alta ja lähtee puutarhaosastolta pois. Senkin suupieli jo vähän nykii.
Saldona hiton hiton hitosta tuli vain neljä lobeliaa (tiedän, nämä ei kestä meidän partsia) ja yksi neilikka, joka täälläkin odotti pelastajaansa.
Nyt parvekkeella on kukat ruukuissa ja jossain päin pääkaupunkia kulkee viaton mies, joka ei ehkä ikinä palaa tiettyyn puutarhakauppaan ;-)
 |
| No niin. Pieni tutkimuskäynti kaupungilla kertoo, että kukat onkin juhlistamassa monimuotoisuutta :D |
No, voihan hitto, että olikin väärä mies :D Hillitöntä!
VastaaPoistaToivottavasti jonkinlaista reissukuvausta kirjoitat joskus!
Puutarhakukat ovat ihania, mutta nyt, kun olen itse lähdössä reissuun, niin ihmettelee, miksi niitä on hankkinut eli ovatko hengissä, kun palaan. Sisälle ne tietysti siirrän ja teen kasteluvirityksiä, mutta saas nähdä.
Mä tässä mietiskelen, jotta mitä reissusta kirjoittaisi. Katsotaan mitä syntyy :) Kesäkukat on kivat silloin kun on itse paikalla. Toivottavasti sun kasteluviritykset toimii tosi hyvin!
PoistaItsekin ihmettelin pari päivää sitten kun kukkamyymälässä kävin, ettei kesäkukkia enää juurikaan ole myynnissä. Varmaan jo pian ilmestyvät syyskukat kauppoihin! Sama ilmiö kuin joulukoristeiden kanssa lokakuussa.
VastaaPoistaMulle on useamman kerran käynyt noin kuin sulle, että sanon jotain miehelleni jossain kaupassa, ja huomaankin ettei häntä näy mailla ei halmeilla. Tulee aika nolo olo ja suuttumus siitä että toinen häippäsee jonnekin hyllyjen taakse ihan tosta vaan :)
Toivottavasti kukkasi viihtyvät!
Kristiina, juuri noin se menee, myyntikaudet aloitetaan aina tosi aikaisin ja asiakkaan pitäisi olla hereillä heti. Katoavat miehet aiheuttavat turhia sekaannuksia meillä molemmilla :D
PoistaVoi sentään. :-DD Onneksi tuo ei ollut vielä kovin paha "ahdistelu" (mun mielikuvitus lähti heti laukalle, mitä kaikkea muuta olisi voinut tapahtua...).
VastaaPoistaMutta tuon olen itsekin havainnut, että kesäkukkien myyntiaika on kovin rajallinen. Kasveja ei kannata olla kärkkymässä liian aikaisinkaan (yöpakkaset!), koska sekin vetää mielen matalaksi, kun tarjolla on vain "teasereitä" (joita mulle tarjottiin kerran Plantagenissa). Kukkien amuse bouchet!
Satu, en suosittele sinkuille iskemistavaksi tuota menetelmääni ;-)
PoistaMä luulen, että aina pitäisi olla kuukausia aikaisemmin liikkeellä halusi sitten mitä tahansa. Teaserit on sallittuja mun mielestä vain elokuvissa!
Voi plääh, nää väärälle ihmiselle höpinät on kyllä ihan parasta! 😄
VastaaPoistaEiköhän hän tokene siitä. Ehkä oli yksinäinen sinkku ja palaa sinne uuden kohtaamisen toivossa vielä monta kertaa? Että tulisipa nyt joku kukkamuija puhumaan! Tosin mä olin jo hetken varma, että se olikin mallinukke, kun luin juttua. Mokoma patsas! 😂
Thilda, sun tulkinta asiasta on ihana. Alankin toivoa, että mies löytää vielä tosi kivan puutarhakauppakaverin itselleen <3
Poista