Marraskuun selätys - nousukiito loppua kohden

Marraskuun kahdeskymmenesneljäs

Olen tänäänkin etänä, on sen verran nuhjuinen olotila. Käydään lävitse kaikkien jäätelöpakkaukset. Saan hyvää palautetta. Työni on valmis, vaikka suoraan kaupan hyllyyn. Mutta! Mutta, silti yhtä sanaa pitää siirtää pari milliä vasemmalle ja kahteen sanaan tehdä lihavoinnit. Huomaan sisälläni nousevan kapinamielen. Ai, että pitää?!?

Olen kysynyt kolme kertaa jäätelöpurkille mockup-pohjaa ja joka kerta opettaja on luvannut antaa sellaisen käyttöön. Nyt tajuan, ettei pohjaa ole tulossa ja päätän hommata sen itse. Hitonmoinen etsintä käyntiin ja löydän kohtalaisen mallin. Lopulta saan kaikki jäätelöaiheen työt tehtyä. Näihin en enää halua palata. 

Illalla lähdetään Sepikan keikalle. Kuulin kaverilta parisen vuotta sitten biisin, joka herätti kiinnostusta. Keikka on hauska ja saa minut vihdoin hyvälle tuulelle. Onneksi tuli lähdettyä tänne.

Marraskuun kahdeskymmenesviides

Röhnötän aamiaisen jälkeen keittiössä. Ollaan juteltu veden kiertokulusta. Mietin kuinka paljon infoa 7. luokkalainen voi ottaa vastaan (animointi on siis tarkoitettu 12-13 -vuotiaille) sekä mitä kaikkea on edessä. Esimerkiksi tänään pitäisi lähteä pilatestunnille, eikä minua huvita ollenkaan.

Oikaisen kuitenkin itseni pöydänpäällämakaamisesta hyvään ryhtiin ja ehdotan, ennen kuin torpeedoin oman ideani: "Mitäs jos mennään pilateksen jälkeen etsimään mulle kitkakengät." Olen nimittäin ollut tämän viikon pulassa. Vanhat kitkakenkäni olivat rakkaat ja todella hyvät, mutta kuolivat viimeisellä reissullani. Minulla ei siis ole talvikenkiä. Pihamaa ja jalkakäytävät on jäiset ja olen pääasiallisesti luistellut jännityksellä ja ajatellut kallon halkaisemista. 

No menemme pilatekseen, tunti on aivan mahtava! En tajua miksi olen jo muutaman päivän ajatellut, etten halua tulla tänne. Sitten suuntaamme kauppakeskukseen, jossa on tietysti blackfridayostoshuuma menossa. Apua. Tämä ei ollut toiveitteni täyttymys. Jätän miehen lukemaan kirjaa rauhalliseen paikkaan ja lähden etenemään ihmismeren ja kuulutusten kakofoniaan. 

Oikeasti mä inhoan kaikkia blackfridayjuttuja, en kestä ylikuluttamista, johon se suuntaa ihmisiä. Yleensä olen viettänyt tähän aikaan "älä osta mitään" -päivää, mutta nyt käy päinvastoin. Minä menen täpötäyteen kauppakeskukseen ja tulen sieltä reilussa tunnissa ulos mukanani asioita, jotka ovat tarpeen: kitkakengät, toppahousut, sekä huulipuna ja meikkivoide joita kumpaakin käytän päivittäin. 

Olen hämmästynyt yllättävään pitkäpinnaisuuteeni ihmispaljoudessa. 

Marraskuun kahdeskymmeneskuudes

Herään aikaisin ja näen naapuritalon katon yllä syvän oranssina loistavan kuun. Se on kuin valtava appelsiinin värinen jättijuustopallo. 

Myöhemmin katselen naapureiden ottamia valokuvia eilisillasta. Revontulet ovat loimutelleet tässä yläpuolellani. Pienesti harmittelen asiaa, mutta minkäs sille voi, etten ollut liikkeellä ilta yhdeksän jälkeen. 

Aamiainen vierähtää pitkäksi. Minnekään ei ole kiire. Taivaalta leijailee hiljalleen isoja lumihiutaleita. Autojen katot ovat valkoiset, kuusen oksilla on pehmeä peitto. Ihmiset kulkevat varovasti pihamaalla. 

Marrakuun kahdeskymmenesseitsemäs

Illalla menemme katsomaan kirjailijahaastattelua. Olen kuunnellut Juha Hurmeen värisyttävän matalaa ääntä ennenkin ja tiedän, että tästä tulee hyvä ilta. Tilaisuuden pitäisi jo alkaa, mutta kirjailijaa ei näy. Haastattelija ilmoittaa, että Tampereen juna on tunnin myöhässä ja Juha samoin. Haastattelija kertoilee meille Juha Hurmeesta ja pohtii ääneen mitä kaikkea haluaisi kysyä. Puolen tunnin päästä herra Hurme tulee paikalle, hän istahtaa tuoliin ja ottaa mikin käteensä. Haastattelija ei ehdi tehdä monista kysymyksistään kuin pari lyhyttä avausta. Juha Hurme sen sijaan puhua palpattaa rempseällä tyylillään. Ronskin rehellisesti hän kertoo kirjoitustavoistaan, suhteestaan kustannustoimittajiin, viimeisimmistä kirjoistaan sekä tulevistakin ideoista. Olen täydellisesti rentoutettu. Oih, tätä miestä voisin kuunnella useamminkin.

Marraskuun kahdeskymmeneskahdeksas

Aamulla auton putsaus lumesta. Lämmitinjohdon irroitus tolpasta. Autoon sisään ja käynnistys. Auto ei inahdakaan. Öh! Käännyn kotiin ja mies alkaa selvitellä, mistä saisi laturia autolle ... hetken kuluttua hän toteaakin, että parempi hankkia uusi akku samalla kertaa. Kysyn voinko jättää asian hoitamisen hänelle ja jatkaa etäopiskelua. Näin tehdään ja minä menen toiseen huoneeseen ja vedän oven kiinni perässäni. 

Illalla ohjelmassa on Laajasalon opiston Näyttelijäntaide 2 tyylilajikurssin demo Tsehovin näytelmästä Lokki. Istumme pienessä VPK:n salissa ylimmällä penkkirivillä ja katson nuoria näyttelijöitä. Ne on niin täynnä elämää! Ehkä juuri tässä ja nyt haluaisin kokea tuon nuoruuden vaiheen. Mutta vain tämän hetken. En yhtään pidempään :)

Näytelmä on mielenkiintoinen. Roolihenkilöt tunnistaa heille ominaisesta vaatteesta tai esineestä. Tämä on hyvä idea, sillä roolihenkilöitä esittää useampi näyttelijä läpi parituntisen illan. Samalla näytelmässä vaihtuu kerrontatyyli. Välillä on expressionismia, kohta brechtiläistä, antiikin kreikan tragediaa, realismia, absurdia ja vaikka mitä. Nautin illasta todella paljon, olen viihdytetty ja kosketettu. On hauska kuunnella yleisön reaktioita, naurun ryöpsähdyksiä ja hiljaista hengitystä. Samalla on ihanaa katsella nuorten ihmisten omistautumista aiheeseen. Täydellinen ilta.

Marraskuun kahdeskymmenesyhdeksäs

Päivät jatkuvat edelleen töiden parissa, mutta tänäkin iltana on jotain hermoja lepuuttavaa. Menemme Arpan keikalle. En tiedä monesko kerta tämä jo on, mutta ei haittaa. Kaveri bändeineen on niin herkullinen, ettei voi kuin henkäillä syvään. Loppuillan minulla on ihanan rento ja levollinen olo, päässä soi hyvä biisi toisensa jälkeen.

Marraskuun kolmaskymmenes

Herään yöllä 4:40 ja mietin (aargh) jäätelöpakkauksen mockupia ja veden kiertokulku -animaatiota. Eikö ihminen voisi nukkua öisin? 

Päivällä pidän vastuuopettajan kanssa HOKS-keskustelut. Ilmoitan haluavani keväällä kahteen projektiin mukaan. Saa nähdä onnistuuko se. Toivottavasti onnistuu :) Kenties olen kesän alussa aivan muusina, mutta onpahan sitten pitkä kesäloma edessä :D

Marraskuun viimeinen viikko oli yhtä huisketta. Opiskelutehtäviä on ollut paljon, mutta tasapainoksi oli paljon kivaa ilta-ohjelmaa. Ainoa mikä mietityttää on, että normaalisti hoidan kaikki jouluasiat marraskuussa. Tänä vuonna olen hankkinut vaivaiset 10 postikorttia. Loput kortit, lahjat tai edes ideoinnit on hoitamatta. 

Tästäkin huolimatta aion ottaa (pitäisikö sanoa: yrittää ottaa) rennosti tulevan kuukauden. Toivottavasti sinäkin otat iisisti :D

Sepikka: Muistan sen kesän