Suunnitelma
Jaksaminen! Tähän panostan vuonna 2024, olen rennommin jotta voin paremmin. Jaa-a, ajattelen jo seuraavana hetkenä. Tiedän, että voin suunnitella tekeväni tulevaisuudessa ihan mitä vaan, mutta todellisuus on aivan muuta. Ajaudun usein kuin taianomaisesti automaattipilotilleni ja suihkin täysillä hommasta toiseen ja sitten röhnään puolikuolleena lahnana lattialla.
Näillä summauksilla alkaa siis vuoteni. Teenkö sitä mitä haluan?
Entäs se ajatus, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Pohdin päivän verran mikä oikeasti veisi minua toteutukseen, että 80 % riittää tai ainakin 87,5 % ;-) Seuraavaksi kirjoitan bullet journaliin aukeaman ajatuksistani sekä vietän leikkaa-liimaa askarteluhetken. Kohta tulevaisuuden ideaali mallipiirros on loihdittu valmiiksi bujon alkusivuille.
Testaus
Vuoden ensimmäisen viikon olen lomalla.
Luen kirjoja, katselen elokuvia, käyn kävelemässä kylmässä säässä ja aivastelen. Nukun tajuttoman pitkään, kahdeksaan, tätä ei ole tapahtunut kuin joskus satunnaisesti kesälomalla. Eli hyvin menee.
Sitten huomaan ajattelevani kevääksi ottamaani ylimääräistä opiskeluprojektia ja lopulta, uups, suunnittelen ja piirrän projektin tehtäviä.
Toteutus
Tällä viikolla opiskelut alkavat. Tiistai menee ihan hyvin. Keskiviikkona asenne tiivistyy. Teen ravintolayrityksen liikeideaa ja yritysilmeen moodboardia, saan päänsäryn ja migreenin ja joudun perumaan kevätkauden uuden harrastukseni, taijin, ensimmäisen tunnin. Makaan illan valkoisena haamuna, pystyn juuri ja juuri hengittämään. Torstaina nousen kuin feniks patjaltani ja puuroaamiaisen jälkeen päätän tehdä yhden korttiprojektin korteista valmiiksi, koska eilen sain kaikki yritysilmeen hommat tehtyä. Perjantaina kuuntelen lehtijulkaisun tehtävänantoa, tästä tulee kiva tehtävä, mutta kovin isotöinen. Luojan kiitos, että aloitin korttiprojektin jo lomaillessani.
Jatkokehitystäkö?
Herään lauantai aamuna ajatukseen lehtijulkaisusta. Tiedän minkä erikoislehden teen sisältöineen kaikkineen. Varpaita heilututtaa, kun mietin mitä valokuvia käytän, minkälaisen henkilöhaastattelun teen ja mitä kaikkea muuta kivaa lehti tulee sisältämään. En malta pysyä paikoillani. Ajatukseni hyrräävät innoissaan joka suuntaan. Minun on noustava ylös. Päivällä menen interneetin ihmeelliseen maailmaan ja etsin uuden matkailulehden Q&A osioon ideoita. Lopulta saan itselleni hirveän matkakuumeen ja kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan, kuulen itseni sanovan miehelle, että mitäs jos lähdettäisiin ensi syksynä vähän vaeltamaan?
Että mitä???
Ai kamalaa. Tämä lähtee taas käsistä. Ensin katoaa opiskeluun toivomani rennompi ote, sitten lähtee järki aivoista, kun mietin miten ihanaa olisi lähteä uudelle pitkälle kävelyreissulle.
Eiköhän lähdetä ulos, vastaa mies. Vaihdan päälleni ulkovaatteet ja suuntaamme pihalle. Lounaasta piiskaa tuiskutuuli, vedän huppuni syvemmälle suojakseni. Olen iloinen, että tänään tiet on aurattu, eikä minun tarvitse kahlata lumessa.
Mietin, että tämä viikko on alkanut tosi erikoisesti. En tunne oppineeni mitään omista vuodenvaihteen ajatuksistani ;-) Menen ihan miten sattuu, minne tahansa suuntaan. Teen opiskelutöitä yhtä kiihkeästi kuin mitä olen koko ikäni tehnyt työtehtäviä. Kaikki on saatava valmiiksi mahdollisimman pian ja täydellisen virheettömästi.
Eikö opiskeluaikani pitänyt olla matka omaan itseeni, luovuuden löytämiseen, rennompaan elämään kahdeksi vuotta.
Tulospohdintaa
No nyt on sunnuntai. Olen herännyt rauhalliseen aamuun, päässäni ei ole pyörinyt yhtään eilisen päivän kiihkeistä ajatuksista.
Ehkä syynä on Kukkapillin ihana listaus asioista joita hän rakastaa. Taidankin nyt miettiä omat rakkaudellisuus aakkoseni, eli pelkkiä hyviä asioita.
Koska kaiken voi aina aloittaa uudestaan, uudestaan ja vielä kerran uudestaan, niin ehkä tänään on jaksamisen suhteen minun lepopäiväni. Katsotaan miten huomisen käy, hehee :D
Muuttuminen on ihan hirveän vaikeaa. Minulla meni vuoden ensimmäinen viikko hyvin – rauhallisesti, seesteisesti ja hetkessä eläen – mutta tällä viikolla olen huomannut yhä useammin, että suhaan autopilotilla, ajatukset liituavat missä milloinkin (ja yleensä sellaisissa ajatuksissa, että tulen pahalle tuulelle), tavarat putoilevat ja ottaa päähän. Pitäisi olla jatkuvasti valppaana, mutta kun ei jaksaisi. :-D Vanhaan on niin helppo sujahtaa ihan huomaamatta. Mutta annetaan itsellemme anteeksi, sillä isot ja tärkeät asiat eivät tule helpolla. :-) Jokainen hetki on mahdollisuus.
VastaaPoistaIhana jos innostuit rakkausaakkosista! <3 Minusta listaa oli tosi kiva tehdä, kun siinä samalla tajusi sen, miten paljon omassa elämässä on mukavia asioita.
Mukavaa ja leppoisaa tammikuun jatkoa!
Satu, vanhat tavat on hyviä silloin kun ne toimii, mutta huonoina ne vetää rähmälleen. Olen yrittänyt tällä viikolla pitää taukoja ja lopettaa asiat vähän aikaisemmin kuin ennen. Melkein olen sitä mieltä, että mun pitäisi laittaa kello hälyttämään tauon paikoista, hahaa. Olen samaa mieltä anteeksiannosta, itselle kannattaa antaa tosi usein anteeksi tekemisensä ja ajatuksensa, se helpottaa kummasti oloa :D
PoistaMä luon täällä jo omaa aakkoslistaa, eli sellainen on tulossa eetteriin jossain vaiheessa. Kiitos tosi hyvästä ideasta <3
mielenkiintoista :)
VastaaPoistaMinulla usein sunnuntai on varsinainen ruuhkapäivä. Pystyn ihan hyvin olemaan leppoisa perjantaina ja lauantaina, mutta sunnuntaina pääni on täynnä ruuhkaa, enkä pysty keskittymään oikein mihinkään. Pyörin netissä ja näpertelen kaikenmoista olematonta. Sitten illalla alkaa harmittaa kun en tehnyt mitään rentouttavaa ja mukavaa...
Marika, onkohan sulla niin, että perjantain ja lauantain leppoisa olo riittää ja olet jo sunnuntaina valmis uuteen? (Ehkä viikkoon?) Ymmärrän, että harmituttaa päivä, jolloin aika mennyt vaikka olemattoman näpertelyyn. Ehkä sä löydät vielä villin idean sunnuntaihisi, hetken milloin teet vain jotain tosi kivaa tai rentouttavaa.
PoistaMinun vuoden teemani on terveellisempi elämä, enkä tarkoita sillä mitään kitukuureja ja hetken kestäviä hulluja urheilupyrähdyksiä. Ihan hirveän vaikea on saada noihin liittyviä rutiineja kasaan, saatikka pitää niitä yllä.
VastaaPoistaRva Kepponen, mä olen huomannut, että itse pääsen eteenpäin uusissa jutuissa, kun yritän tehdä mahdollisimman pienen muutoksen yhdellä kertaa. Koetan tehdä muutoksesta pikkuhiljaa tavan, sillä musta tapa hoitaa asiat aivan itsekseen kuin, jos yritän erikseen muistuttaa itseäni asiasta. Joskus pelkkä 30-päivän yhtämittainen tekeminen synnyttää tavan, mutta mulla mikään iso muutos ei tule koskaan kerralla "kuntoon". Mulle toimii vain sellaiset "teen tätä itseltäni salaa" -jutut, eli yritän pienin askelin edetä, niin ettei nukkuva karhuegoni herää ja tajua, että olen sorkkimassa sen arkipäivää, hehee :)
PoistaNiin, ja joissain asioissa olen vuosikausia lyönyt päätä seinään, eli hitaasti nuo muutokset astuu voimaan :D
Rva Kepponen, vielä se tärkein: sulla on kyllä tosi hyvä teema!
PoistaJumankauta nainen, mä pelkään että sä palat loppuun kun on aivan selvää että sä poltat kynttilää molemmista päistä!
VastaaPoistaToki ymmärrän että opiskelu ja duuni vaatii paljon jos haluaa menestyä ja on aivan hemmetin hienoa että sulla on paloa siihen mutta koita joskus muistaa itseäsi. Mä olen nähnyt kolmen ihmisen palavan loppuun ja se on karmeaa katseltavaa kun käy niin, näistä kolmesta ei kukaan tule enää ikinä tekemään minkäänlaista työtä ja mä sanon tämän siksi koska sä olet hyvä tyyppi - muista se.
Saint Peppone; sanomasi on tullut perille, olen kuunnellut jo useammasta suunnasta samaa viestiä ja toki itsekin ymmärtänyt, ettei liika tekeminen ole hyvästä.
PoistaHuvittavaahan on, etten halua menestyä, se olisi liian pelottavaa ;-) Se ei varmastikaan ole kiihkeän tekemisen juurisyy. Mutta tosi on, etten halua vetää itseäni veden pinnan alapuolelle, siellä ei ole yhtään hyvä olla.
No joo, menestyminen ei ehkä ole se oikea termi mutta sulla on palo olla hyvä siinä mitä sä teet ja se ei suinkaan ole huono asia, päinvastoin mutta tiedätkö sille ei voi mitään kun ajattelee että mitenkähän tuo ihminen jaksaa koska kaiken tekemisen lisäksi on normaali arki.
Poista