Minä luistelen jääpiikeillä ja haaveilen ranskalaisista kaduista

Kun avaa ikkunan, voi aavistella kevään hiipivän. Se ilmenee aamuisin sirkutuksella, pikkulinnut tietävät, tikkakin nakuttelee villinä kerrostalon räystäspeltiä. Yhtä paljon kun marraskuun alussa odotan talvea ja lunta, niin tässä vaiheessa odotan uuden ajan tuloa, mullan tuoksua ja keveitä vaatteita. 

Tänään päätän yhdistää huvin ja työn, menen pitkälle kävelylenkille ja lopulta suuntaan isompaan kauppaan sisään. Taivastelen mielessäni ave mariaa, kun nastakengilläni liu'un bambina jäällä, luistelen levenevällä ja holtittomalla rock'n'roll haara-asennolla kohti penkkiä ja vihdoin saan otteen siitä. Otan repusta tennarit esiin ja laitan nastakengät reppuun. Ja kun lähden kaupasta kotiinpäin sama homma päinvastoin, tennarit piiloon ja nastakengät tuulikaapissa jalkaan. Tekisi mieli huutaa tässä vaiheessa: Haluan kevään! Tähän ja heti! Mutta kuten arvaat, en kehtaa.

Matkalla näen kuinka mummo seisoa tönöttää aurausauton tekemän penkan takana. Kysyn ohikulkiessani tarvitseeko se apua ja kohta ollaan käsikkäin varmistelemassa, että mummo pääsee tasaiselle maalle jatkamaan matkaansa. 

Kotona avaan Gertrud Steinin Pariisi Ranska -kirjan ja sukellan taianomaiseen tekstiin. Vartalo sulautuu sohvan pintaan, hengitys syvenee ja kohta huomaan kuinka hyvä tuuli leviää kehoon. Miten hauskasti Stein kertookaan Pariisista ja ranskalaisista. Ja miten hienosti hän kirjoittaa omalla tavallaan ja suomentaja yhtyy ideaan. Pilkkuja ei ole siellä missä pitäisi, kysymysmerkkikin jää unhoon ja lauseet kulkevat peräkkäin kuin ajatusvirta, jota kukaan ei katkaise. Ai että minä pidän tästä tekstistä ja haluan lisää. Yleensä tuntisin raukean unen lipuvan sohvalla lukemisesta, mutta nyt piristyn. Minä niin haluaisin keväiseen Pariisiin, siellä voisin astella rennosti tennareillani. Minä muistan ja tunnen kehossani kaupungin, vaikken mielikuvia osaakaan luodakaan. Minun pääni kertoo sanoin minkälainen oli se upea loft-asunto, jossa sain asua modernin taiteen ympäröimänä. Ah, niitä katuja ja portaita, ja se pieni teatteri, jonne en uskaltanut mennä sisään houkutteluista huolimatta ja mitä harmittelen ehkä vieläkin. Kaikki se taide ja tunnelma sekä sunnuntairetki puistoon, jonne piti matkata pitkästi paikallisten asuinalueiden lävitse. 

Keitän iltapäiväkahvit ja jatkan tunnelmointia. Katson tallenteena ranskalaista Agentit -sarjaa. Tämä hervoton sarja on katsottavissa YleAreenalta ja suosittelen sitä kaikille, jotka pitävät elokuvista ja näyttelijöistä. Sarja kannattaa ehdottomasti katsoa ensimmäisen kauden alusta asti. Siinä on erinomainen juonikuvio, henkilöhahmot ovat täydelliset ja tapahtumat etenevät nopeasti ja säihkyen. 

Kun illalla päätän katsoa tulleet sähköpostit läpi näen matkatoimiston "lähtisitkö romanttiselle kaupunkilomalle" -mainoksen. Huomaan ottavani toisen ikkunan auki, haen koti-ulkomailta-sivuston ja haaveillen surffailen odottaen salaa, että se täydellinen kaupunki-loma-loft-asunto olisi kuin olisikin vielä tarjolla...

Tulispa kevät.

Tulispa jo kevät!!