Lukeminen kannattaa aina, vai kannattaako??

Lopetin eilen reilun neljän tunnin yhtämittaisen lukemisen jälkeen Stieg Larssonin kirjan Tyttö joka leikki tulella. Viimeisen tunnin ajan rintaa puristi ja ahdisti niin pirusti, että olin tyytyväinen, kun viimeinen sivu kääntyi.

Hyvä kirjahan se oli, täytyy myöntää, mutta…

Luettuani kirjan laskin sen käsistäni, koetin hengittää syvempään ja kuitenkin ympärilläni oli puristava vanne. Yritin siirtää tunteen vähän turhan nopeasti toissijaiseen toimintaan, eli rupesin siivoamaan.

- Siis mitä!? Ikävänkin tunteen tarkoitus on vain tulla tunnistetuksi.
- Joo, mä tiedän. Mutta jotenkinhan mun on saatava mieli irti kirjasta ja päästävä tänne todellisuuteen.

Kyllähän se olo pikkuhiljaa helpotti. Siivoaminenko auttoi, no ei todellakaan ;-) niin paljoa en pidä siivoamisesta. Sen sijaan siirryin stereoille ja pistin soimaan Joss Stonea. Mikä nainen, mikä ääni ja mikä nautinto kuunnella häntä.

Linkistä voit mm. kuunnella brittineitokaisen viimeisimmän levyn biisejä. Youtubesta  taas pääset näkemään myös videoita (niiden upotuslinkki ei valitettavasti toimi).

Ja hymy kaunistaa meitä kaikkia