Vietin kerran pitkän viikonlopun 80 miehen ja naisen kanssa selvitellen millaisten vaistojen kanssa me elämme. Tämä oli niitä viikonloppuja jolloin koin oivalluksia itsestäni sekä läheisistäni. Tähän postaukseen en saa aiheesta kuin murto-osan, mutta tässä teille vähän maistiaisia.
Me jakauduimme pikku testin jälkeen kolmeen ryhmään. Sen jälkeen kirjoitimme jokainen ihannepäivämme ohjelman. Myöhemmin kun ryhmän sisällä purimme kirjoittelumme, niin huomasimme, että kaikilla samaan vaistotyyppiin kuuluvilla oli samantapaisia toiveita ihannepäivänsä suhteen.
Ykkösryhmäläiset esittivät aika tyyninä, että päivän juhlija on hän itse. Päivä meni oman käsikirjoituksen mukaan. Ehkä hän saattoi tavata jonkun hyvän ystävän, mutta vain osana päivää. Elämän nautinto tuli omasta hyvinvoinnista, että sai syödä hyvin (ehkä terveellisesti), sai olla omassa kotona omalla sohvalla ja lukea hyvää kirjaa tai katsoa valitsemaansa elokuvaa punaviinin kera. Unelmayön sai nukkua omassa hyvässä sängyssä oman tyynyn kanssa.
Kakkosryhmän purkutilaisuudessa kuului suurta hirnuntaa ja säkenöintiä. He viettivät ihannepäivänsä toisen ihmisen kanssa ja tämä joku oli ehdottomasti myöskin flirttihenkinen. Päivä kului yhdessä asioita tehdessä, kenties matkustellen ja maailman ihmeitä kokien. Ruokailut olivat nautinnollisia yhdessäolon hetkiä. Päivä oli täynnä vetovoimaa ja täydellisenä päivänä sitä riitti aamusta yöhön.
Kolmas ryhmä oli leppoisan pulinan innoittamana laatinut yhdessäoloa monien ystävien kanssa. Sosiaalisuus virtasi ja päivä meni hienoissa yhteishenkeä kasvattavissa toiminnoissa. Se, että ihmiset heidän ympärillään tunsivat olonsa kotoisaksi ja mukavaksi toi heille suurimman ilon päivässään. Yksi ryhmäläinen kertoi ottaneensa mukaan häämatkalleen kaikki läheisensä ja toiset ryhmässä nyökyttelivät hyväksyvinä asialle.
Kuuntelijaryhmät olivat lähes järkyttyneitä toisten ihannepäivistä.
Ryhmän 1 ihannepäivää kauhistelivat 2 ja 3 ryhmäläiset. Kakkoset siksi, että yksinolo ei heitä miellyttänyt, eikä päivässä tuntunut tapahtuvan mitään mehevää. Kolmosryhmäläiset kokivat päivän todella yksinäiseksi ja kylmäksi.
Ryhmän 2 päivää kauhistelivat varsinkin ykköset, sillä mikä olisi tuskallisempaa kuin viettää koko päivä katsellen ja hengittäen jotakuta toista. Kolmosryhmällekin liiallinen kahdestaan olo tuntui tukalalta. Sekä ykköset ja kolmoset kokivat vähän nolostuvansa kakkosten päivästä.
Ryhmän 3 ihannepäivä oli ykkösille niin ikään liian ahdistava ihmispaljoudessaan ja rauhattomuudessaan. Kakkosryhmäläiset eivät kokeneet syvällisen keskustelun ja yhdessäolon mahdollisuutta tuossa massassa.
Näinhän me yleensäkin koemme erilaiset ihmiset, omituisiksi ja oudoiksi tai sitten mielenkiintoisiksi. Me käytämme kaikkia näitä vaistoja elämässämme. Yksi kuitenkin on vahvin ja se mihin huomiomme yleensä ensimmäiseksi kiinnittyy.
Ne meistä, jotka ovat tasapainottaneet kolme vaistoaan, ovat tyytyväisimpiä. He ovat myös ymmärtäväisimpiä muille ihmisille ja heidän käytöksilleen.
Oman vaistotyypin tunnistaa tutkailemalla omaa alitajuntaista selviytymistrategiaa. Siis mitä teet kun edessäsi on todella tiukka paikka?
Jos ajattelet:
Minä.
Pidän itse huolta itsestäni, vain minä itse voin ratkaista ongelman. Sinulla on vahvimpana vaistotyyppinä itsesuojelu.
Minä ja sinä.
Tiukan paikan tullen minulla on oltava kumppani. Hänen kanssaan selviän. Näin ollen vahvin vaistotyyppisi on vetovoima.
Minä ja muut.
Pahan päivän tullen on tärkeää, että kuulun ryhmään, he ovat silloin tukeni. Tällöin vahvin vaistosi on sosiaalinen.
Me kaikki tietysti käytämme näitä kaikkia vaistotyyppejä. Sairastellessamme, vaaratilanteessa tai vaikka muuttaessamme olemme kaikki itsesuojelutyyppejä. Rakastuneina tai kumppania etsiessämme olemme enemmän vetovoimatyyppejä. Ja ollessamme sosiaalisissa tilanteissa olemme aina enemmän sosiaalisia tyyppejä.
Kun elät vahvimman vaistosi mukaan, koet varmasti mielenkiintoisia draamatilanteita. Mietipäs vaikka elämää sellaisten kanssa jotka eivät olekaan samaa vaistotyyppiä kuin sinä itse. Näinkin voisi sitten käydä:
Kenties haluaisit tänään töiden jälkeen käydä yksin kuntosalilla ja nauttia rauhassa saunasta sen jälkeen. Salilla on kuitenkin taas se ystävällinen kaveri ja keskustelija, joka siirtyy paikasta toiseen kanssasi aina kotiinlähtöön asti. Tai salille onkin järjestetty yhteinen tutustumistilaisuus, jossa yhtenä suurena perheenä tehdään ringissä kiertoharjoittelua laitteilla. Saat sittenkin tänään kunnon sosiaalisen kuntosalikäynnin löylynheittokilpailuineen.
Ehkä haluaisit hankkia siirtolapuutarhan ja viettää vapaa-aikasi siellä, mutta puolisosi kammoaa aidan yli keskustelevia sosiaalisia naapureita sekä liian pientä ja rauhatonta tonttia. Tai ehkä kumppanisi haluaa vain kahdenkeskistä matkustelua vain ja ainoastaan sinun kanssasi.
Tai jos sinä haluat nukkua oman peittosi alla omalla puolella sänkyä ja puolisosi haluaakin yhteisen tuplapeiton ja tuhista kyljessäsi kiinni, niin ahdistaahan se. Tai ehkäpä hän haluaakin tuoda muutkin läheisensä (lapset ja/tai lemmikit) samaan petiin.
Mitenkäs sitten suu pannaan? Viivaksi, suppuun vai hymyyn ;-)
... todella mielenkiintoista! :)
VastaaPoista