Kastanjapuun alla

Saan kehiteltyä pienessä päässäni joskus valtavia mielikuvia. Pelkokerroin kasvaa silloin tällöin uskomattomiin mittoihin. Olen alkanut hymyillä itselleni näistä mustanmielen huumoripalasista. Mielikuvitus rikastuttaa, kunhan pitää hermot kurissa =)

Junalle kulkiessani matkallani on kaksi eri kohtaa, jossa upeat isot hevoskastanjat kasvavat. Puut kasvattavat kauniit siemenensä piikikkäissä palloissa. Nyt nuo piikkipallot tipahtelevat alas toiveenaan saada siemenet sopivaan maaperään.

Minä taas kuljen kastanjan alta toivoen, etteivät pallot tipahtelisi päähäni juuri siellä alla kävellessäni. Mielikuvituksen vilkastuessa kävelen siis ripeämmin ja rennolla fiiliksellä ollessani astelen suorastaan huolettomasti.

Lapset odottavat myös tätä kastanjoiden valmistumisaikaa. Heidän suhteensa on riemuisteva. He huitelevat niitä kepeillään tai koettavat saada puusta kuka milläkin tavoin.  Jokainen alas tipahtanut pallo halkeaa ja sen sisällä on kaunis, kiiltävä ja hieno siemen. Niillä sitten täytetään taskut, viedään kotiin tai niitä heitellään pitkin mantuja.

Mutta oikeasti, miltäköhän mahtaa tuntua siitä, kenen päähän tuollainen piikkipallo osuu? Jos se iskeytyy kunnon voimalla, niin jääkö se killumaan päänahkaan kiinni? Mitäs jos se jää kiinni, halkeaa ja tiputtaa siemenen nenänvartta pitkin jalkoihini. Säikähdyksestä ja kivusta hämääntyneenä astun kastanjan päälle ja menetän tasapainoni ja kaadun pitkin pituuttani asfaltille. Ja jos vielä katkaisen nilkkani ja lyön pääni maahan ja  saan kamalan aivotärähdyksen. Onneksi katu on hiljainen katu, sillä tutkimusten mukaan hiljaisella kadulla makaavaa ihmistä tullaan auttamaan herkemmin kuin vilkasliikenteisellä kadulla. Tai entäs kun…  Heh heh… tähän tyyliin vauhti kiivastuu ja kehittyy ja sitten voinkin jo miettiä minkähän laulun haluaisin soitettavan hautajaisissani.

Vielä pari viikkoa, sitten matkani muuttuu suorastaan tyynen rauhalliseksi. Kohta kastanjapuun oksilla ei ole kuin kuivuneita lehtiä eikä ainuttakaan piikkipalloa. Mitäs sitten? Tuntuukohan elämä sitten ihan tylsältä ;-)