Minulla on ollut sitkeä kiukku puhelinmyyjiä kohtaan. Eikä mulla ole mitään selkeää perustelua tälle kiukulle. Ehkäpä se jotenkin johtuu siitä, että eräässä työpaikassani minun oli velvollisuus olla tavoitettavissa 24/7 ja siitä työstä lähtiessäni olin lopen kyllästynyt puhelimiin ja siihen ettei omia rajoja vapaa-ajalle ollut.Samalla olen vastustanut kännykän hankintaa todella alkukantaisella voimalla. Vasta 2005 syksyllä hankin itselleni kännykän. Numeron jaoin vain todella harvoille. Elämäni kännykän kanssa järkkyi, kun kahden viikon kuluttua hankkimisesta puhelinmyyjät hyökkäsivat linjalleni. ”Olisiko Akkari kiva? Saat lahjan, aivan ilmaiseksi. Se velvoittaa vain tilaamista.”
No heti tilasin puhelinmyyntirajoituksen ja puolen vuoden sisällä puhelimeni oli jo kohtuullisen hiljainen.
Tänä keväänä, noin ikuisuuden kestäneen puhelinmyyntivihan jälkeen muutin käsitykseni puhelinmyyjistä lähes täysin. Pääni sisässä kävi maanjäristys ja vanha ajatusmalli kyseenalaistui.
Olin valmentajien vuosiseminaarissa, jossa oli puhumassa Tuija Rummukainen. Energiaa täynnä oleva nainen, joka on tutkinut Suomen huippumyyjiä.
.jpg)
Tuon viikonlopun jälkeen olen vain kunnioittanut kaikkia niitä ihmisiä, jotka myyvät mitään. Ajatelkaa puhelinmyyjiä, jotka ovat soittaneet kaltaisilleni tahma-aivoille. ”Ei! Mä en osta mitään! Älä tule kuule mulle myymään!” Jokaisen tällaisen puhelinkeskustelun jälkeen he kokoavat itsensä. Sitten he ottavat uuden puhelinnumeron ja ajattelevat mahdollisuutta siihen, että seuraava asiakas ostaa hänen myymänsä tuotteen. Ja sen puhelun jälkeen taas uusi puhelu, uusi puhelu jne.Kuinka monen hermot oikeasti kestävät tällaista työtä? Nyt ajattelen, että ehkä minulle tekisi hyvää mennä hetkeksi itse opiskelemaan tuota hommaa. Samoin kun nuorena tyttönä olin Fasun konditoriassa. Sen työn jälkeen en ole kertaakaan huokaillut pitkässä jonossa tai naputellut hermostuneesti jos kassalla on hänestä riippumaton ongelma.
Itse asiassa minun pitäisi olla kiitollinen, että noita myyjiä on olemassa. Mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi, jos kukaan ei myisi mitään?
Mä olen kerran jutellu yhden lehdenmyyjä pojjaan kans varmaan parikyt minuuttia. Se teki myyntityötä kanarialta käsin ja minä rupesin haastatteleen häntä. Juoruiltiin siinä tovit ja ukkoni luuli et puhun jonkun kaverin kans mutta kun kerroin et se myi lehteä oli tyrmistys täydellinen koska olin nauranut ja jutellut niitä näitä. Se oli hauska puhelu enkä ostanut edes lehteä.
VastaaPoistaPuhelintutkimuksiin yleensä otan osaa koska yritän ajatella että he tekevät vaan työtään enkä halua olla inhottava joten osallistun ja autan parhaani mukaan. Olen kohdannut tosi hankaliakin myyjiä jotka eivät usko kun sanotaan ja silloin otan itsekkin kovat otteet.
Kaksi ammattia joita itse en halua; lehdenmyyjä ja nakkikioskin myyjä mutta kunnioitan heitä jotka sitä tekevät:)
Henrietta; Mulle soitti kerran työpaikalle yksi lehtimyyjä. Sekin oli sellainen naurattaja, joka totesi puolen tunnin jälkeen, että "mites sen lehden kanssa on?" Sanoin edelleen, etten tilaa mitään lehtiä kotiin, kun en ehdi niitä milloinkaan lukea. Kaveri kysyi vielä, että "no soitanko sulle 4 kk:n kuluttua uudestaan?" Minä sanoin, että älä ennen kuin puoli vuotta on mennyt.
VastaaPoistaPuolen vuoden kuluttua se kaveri soitti taasen. Nauratti samaiset 30 minuttia ja sitten hellyin ja tilasin lehden. Siltä kaverilta oli ilo ostaa se lehti. Mutta kävi kuten arvasin. Kun lehti tuli kotiin, siirsin sen pinoon odottamaan parempia aikoja eikä sellaista tullut.
Mä muutenkin haluan yleensä nähdä sen mitä ostan ja ehkä senkin jolta ostan ;-), joten puhelimessa ostaminen ei vaan ole mun juttu.
Tsemppiä vaan kaikille niille, jotka sitä työtä tekee.