Erilainen aamu. Olin töissä ottamassa vastaan ulkomaisia vieraita. Ei muuta kuin eteenpäin ohjaamista. Tämä on helppoa kun small talkia ei tarvita, ajattelin. Ihanaa kuunnella puheen sorinaa, kieliä toistensa päällä ja lomassa. Kauniita aksentteja ja iloisia naurahduksia siellä täällä. Ovat heränneet oikealla jalalla tänään =)
Mulle ei ole ongelma olla hiljaa, se ei aiheuta mitään tuntemuksia. Mutta small talk, en osaa sitä. Mitä pitäisi sanoa tai miksi? Tai ehkä pitäisi kysyä miksi se ei ole osa minua, vai kulttuuriamme? Eivätkö esi-isämme koskaan puita halaillessaan puhuneet niille? Eikö eläimiä koskaan houkuteltu hiljakseen mukavia puhellen? Kai kuitenkin edes houkutellessa itselle puolisoa?
Ne hymyilee kauniisti nuo ulkomaalaiset. Ne katsoo silmiin ja tervehtii hauskasti. Joo, tervetuloa tänne kirpakkaan Helsinkiin. Tulkaa ja tuokaa leppoisa jutustelu tullessanne.
Töistä siirryin suoraan leffateatterin upottavaan tuoliin. Pimeässä salissa saa nauraa hirnua, itkeä tihruttaa, tuntea tunteita kunhan vain ei puhu.
Töistä siirryin suoraan leffateatterin upottavaan tuoliin. Pimeässä salissa saa nauraa hirnua, itkeä tihruttaa, tuntea tunteita kunhan vain ei puhu.
Ensi-illassa oli Hyvä Sydän.
Pääosissa ihana Paul Dano sekä Brian Cox. Pienimuotoinen leffa, jossa hailakat värit ja ärhäkkä mies hyväsydämisen nuoren miehen kanssa vie ohi small talkin suoraan asiaan:
Mitä minä haluan, mitä minä tarvitsen, mitä minä olen ja mitä minä annan muille?
Paul Dano tekee taas vahvan ja kauniin roolisuorituksen. Olen aina myyty tämän nuoren miehen rooleista.
Traileria katsottavaksi ja houkutukseksi...
Olen pienten suurten elokuvien ystävä, tämä voisi olla sellainen. Tuo pieni suuri on mun kohdalla esim. pienten kaupunkien, muutamien ihmisten tarinat. Nuhjuista New Yorkia, eriskummallista norjalaiskylää, originelleja tanskalaisia ym.
VastaaPoistaTämä elokuva ei tullut vielä meille.
Small talk - sitä joudun työssäni harrastamaan, ja alkaa jo sujua. Mutta ylenpalttinen nauraminen ei. Mulla on työkavereita, jotka nauravat paljon ääneen ja tunnen alemmuutta kun en ole niin nauravainen..
Sooloilija; tässä varmaan on sellaista mistä pidät. Leffasta tulee sekä hyvälle tuulelle, mutta kyllä tämä säväyttääkin.
VastaaPoistaNoin mäkin varmaan pääsen eteenpäin jutustelussa. Harjoittelua ja harrastusta, joka vahvistaa omaa oloa ja muuttaa uskomuksia. Mä taidan kyllä nauraa aika paljonkin (ja hymyilen), joten tehdään vaihdot. Ei tunneta alemmuutta, vaan rentoudutaan ja otetaan iisisti. Kyllä se nauru ja small talk sieltä toivottavasti pikkuhiljaa irtoaa =)
Itse en jaksa small talkia tuntemattomien ihmisten kans. En tajuu kun amerikkalainen tervehtii ja kysyy mitä kuuluu, ei se oikeesti haluu tietää mitä kuuluu, se on vaan tapa.Jos alan selittää mitä kuuluu amerikkalainen katsoo kuin tolloa et hei ei oikeen kiinnosta ni tekis mieli tokasta no hittoako kysyit!Mitään en tietysti koskaan sano, pelkästään vastakysymyksen hyvää kiitos mitä itsellesi.Rehti suomalainen luonne oikeasti haluaisi sanoa paskaako se sulle kuuluu.
VastaaPoistaRehti suomalainen on kai sitten hieman kasvanut jenkkitapoihin kun osaa ainakin pitää suunsa kiinni:)
Olen halannut puita, mutta tosiaan en ole koskaan jutellut niille, umpipökkelö suomalainen miehenturjake kun olen ;o)
VastaaPoistaSmall talk on asia, joka jakaa ihmisiä, ainakin täällä Suomessa, Amerikassa ei ehkä niinkään. Itsellänikin on viha-rakkaus-suhde siihen. Laitoin omaan blogiini juttua tästä aiheesta, jos jotakuta kiinnostaa lukea.
Henrietta; sä saat mut aina niin hyvälle tuulelle kun kirjoitat, kiitos siitä =) Paskaako se sulle kuuluu, olis aika hieno vastaus, kun jotain ei haluaisi sanoa. Kehtaisinkohan koskaan sanoa tuota =)
VastaaPoistaAri; blogisi oli hyvä ja hauska. Oltiin samalla pituudella kun aihe oli molemmilla teksteissä samaan aikaan =)
Olen huomannut eri yhteyksissä ettÄ ihmiset tarkoittavat hiukan eri asioita kun puhuvat small talkista.
VastaaPoistaItsellÄni riippuu ihan pÄivÄstä ja erityisesti tilanteesta "osaanko" sitä ja nautinko siitä. JOskus ärsyttää niin saamaristi, joskus nautin kovasti.