keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
En se ole Minä, se on jokin häiriötila
Tiedän, että teen väärin.
Selin ei voi kohdata.
Sanon sanoja, joita en tarkoita.
Annan kylmää tai palavaa.
Näytän seinää ja tyhjää.
Kuule tämän kaiken läpi.
Ole suurempi kuin ontto ilma sisälläni.
Sillä hengityksesi korvaani kuitenkin aistia haluan,
kätesi kosketuksen ihoni pinnalla tuntea
ja painosi kylkeäni vasten kokea.
Minä salaa mielessäni toivon... Että näet sanojeni läpi. Tapat pelkoni rakkaudellasi, nyt kun hukassa olen.
Tule,
niin sapettomilla elimillä luuni täytän,
sekä verevällä punaisella lihalla.
Pehmeällä nahalla tämän kaiken päällystän.
Ja ehkä pian taas sydämeni kautta katson ja puhun...
Ole kiltti.
Ole kiltti ja tule...
Tunnisteet:
Pelko,
Pieniä hetkiä,
Tunteet
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joku voisi nyt laulaa sun korvaasi: "Minä suojelen sinua kaikelta pahalta, mitä ikinä keksitkään pelätä..." Ja puhaltaa sen jälkeen sua niskaan.
VastaaPoistaOnneksi asioilla on tapana järjestyä.
***
Naisenelämää: Pelätä rintaultraa viikko, maata sitten siellä jossain kuin teurasuhri tissit paljaina, vatsa kouristuu pelosta, kylmä geeli pitkin ihoa...180 euroa, kiitos!
Enpä haluaisi olla tuossa lavitsalla, pelottaa jo ajatuskin...
PoistaHuh...
VastaaPoista-sanaton-
Naisen häiriötilat vetää varmasti miehen sanattomaksi. Ota siinä sitten vielä selvä mitä pitäisi tehdä, sitä mitä toinen näyttää tarkoittavan vai sitä mitä se ehkä peittelee tarkoittavansa...
Poista"There is a crack in everything, that's where the light comes in..."
PoistaSiunatut häiriötilat!
(sukupuolesta riippumatta)