Opeta minut sanomaan Kyllä, kun se vie kohti hyvää.
***
Minä sanon Ei.
Sanon ja huomaan, että sisälläni on rauhallinen olo.
Kunnes menen ajatukseen mukaan: Sanoin Ei upealle mahdollisuudelle. Miten ihmeessä voin tehdä noin? Mikä minä olen sanomaan?
Ja ristiriita aivankuin ravistaa, jättää epätasapainoon. Se saa minut kaipaamaan tukea.
Toivoisin sinun tulevan luokseni.
Tarttuisitpa käteeni,
vetäisit tiukasti likelle,
jotta tuntisin elämän ja energian.
Tuntisin voiman ja yhteyden.
 |
| ...love will save the day... |
Sitten ymmärrän,
että varmuus löytyy minusta.
Se on tässä tunteessa, hyvässä olossani.
Minussa on sielu.
Kaunis henki, joka hengittää levollisesti.
Uusi mahdollisuus tulee vielä.
Se ei vaan ollut tämä, tässä, nyt.
Voinko päästää irti epäröinnistä?
Voisinko ajatella tästä hyvästä tunteestani käsin jotain vielä parempaa?
* * *
Ehkä nyt joku toinen saa upeat kiksit sanomalla Kyllä.
Minulla on oikein opaskirja, että opin sanomaan 'ei'. Hirveää, kun luulen, että pitää olla valmis joka lähtöön...,nousta jokaiseen junaan.
VastaaPoistaSinä puhut tässä nyt tilanteesta, johon ehkä olisi voinut sanoa kyllä.
Luitko opaskirjan, vai sanoitko sille Ei ;-) Ehkä tässä oppii sen, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin osaa hoitaa jotkut hommat. Tai ainakin toivoo, että säntäilee Ei-paikkoihin vähemmän ja menee Kyllä tilanteisiin rohkeammin. Sekoittaa vanhaa pakkaa, ainakin jos se ei enää toimi =)
PoistaJollakin hassulla tavalla tunnistin itseni tuossa tilanteessa. Pyrin elämään vaistolla ja usein olen sen perusteella vastannut tilaisuuksiin joko kyllä tai ei, tehden onnistuneen valinnan. Toivottavasti jatkossakin ja totta mitä totesit kolmessa viimeisessä rivissäsi. Mainio lopetus, kerrassaan, siis nuo kiksit...:)
VastaaPoistaKiitos sinulle =) Toivon, että enemmän menisin intuition mukaan ja kuuntelisin omaa itseäni. Jos menen muiden ohjaamana, niin menen helpommin metsään.
PoistaMennään hyvällä tiellä, omallamme =D
Rehellistä pohdintaa! Tuon ei:n ja kyllä:n välillä ei loppujen lopuksi ole eroa. Usein ajatellaan, että vastaamalla kyllä saan elämääni jotain uutta ja upeaa ja vastaamalla ei saan tuttua ja turvallista, jopa taannun. Mutta vastaamalla kyllä jollekin uudelle, vastaat samalla ei monille nykyisille asioille, joilla voi olla sinulle enemmän merkitystä kuin uusilla. Ja jos kysymys asetetaan toisin (esim. "Haluatko tässä kohdin jatkaa aiemmin valitsemallasi polulla?") ei muuttuukin kyllä:ksi.
VastaaPoistaJa olet löytänyt jo toimivan mittarin: hyvä olo. Ajatukset usein sekoittavat suuntamme, on esipyykkiä, päätöksen tekeminen on hidasta ja rasittavaa kelailua ja päätöksen jälkeen seuraa vielä jälkipyykkiä. Nähdäkseni tunnekompassi tekee toimivampia päätöksiä nopeasti eikä ole tarvetta pyykkäilyyn.
Olin itse jokin aika sitten samantapaisessa tilanteessa. Ensin kamppailin päänuppini kanssa, kunnes päätin kuunnella vain tunteitani ja tein päätökseni puhtaasti tunnepohjalta. Joillekinhan tämä on hyvin luontevaa, mutta ei minulle, joka olen pahemmanlaatuinen kelailija. Täytyy sanoa, että tunnepäätöksen jälkeen on ollut varma ja rauhallinen olo, vaikka jotkut ihmiset ympärilläni ovat panikoineet. Vanhakin koira voi oppia uusia temppuja!
Voimia ja rauhaa päätöksen jälkeiseen eloosi!
Jälkipyykki on turhauttavaa. Mutta kun omaa tunnetta kuunteli, niin huomasi jälkipyykin olevan vain ajatuskupla. Helpottavaa kuulla, että monta muutakin matkaajaa on =)
Poista