Makaan maassa pitkin pituuttani.
Seuraan katossa kulkevia valon säteitä.
Tunnen pehmeän karvan allani ja
pyörivän levyn aallot korvissani.
Anelen mielessäni,
hiukan kiemurtelen nahoissani.
Enkä haluaisi muuta,
kuin olla ja katsella sinua.
Joten venyttelen voipunutta raajaani
seuraan hetken sen pitkää kaarta,
ja sitten siirrän katseeni.
Minä katson pitkään,
niin pitkään,
että tunnet sen niskassasi...
Jos pyydän ääneen,
saanko sitä mitä pyydän?
Olisitko minulle pelastus
vai odottavan hirttoköysi?
En halua sieluasi.
Haluan aikaasi.
Haluan silmäsi,
katsoa ja kuunnella käsiesi liikkeitä.
En halua omistaa
haluan vain jotain enemmän.
Ja minä kerjään
mielessäni.
Rapsuta mua.
Olipa hauska ja yllättävä. Kiitos! <3
VastaaPoistaWaude!, jälleen. Kun R. vihdoinkin saapui su yönä neljän päivän edustamisesta, arvaa vaan, mitä minä sanoin hänelle;-)Minusta tuntuu, että hän ei ole tänään ihan kovimmassa iskussa työpaikallaan...
VastaaPoistaTämä lähtee lumisia karpaloita nauttimaan, jos vain sallit.
♥
Ihana runo :)
VastaaPoistaErinomaisesti valittu kuva loistavalle runolle! ;)
VastaaPoistaAi niin, oletko kuullut tämän?
VastaaPoistahttp://open.spotify.com/track/7MKhmjPpOOUmst4jl8mvFv
Kiitos Jukka =) Herkkää Audreyn tulkintaa. Tuo Lena Hornen Stormy Weather toimii kanssa hyvin.
Poista