En millään halunnut kuunnella valitusta heti aamusta, joten kaivoin kuulokkeet korviin soimaan ja nappasin samalla kännykän käteen. Siivosin muistikirjaa, kunnes näin keskitalvelta arkisen listan:
Osta: sukkia, d-vitamiinia, hiuslakkaa, rakkauspuuskia.
Juna lähti liikkeelle kuuluttaen samalla, ettei ole tietoa miten pitkälle päästään. Katsoin ohitse kiitävään maisemaan ja sitten palasin rakkauspuuskaan, sen kaipuuseen ja tarpeeseen. Ymmärsin, että jos katson ulos ikkunasta, niin siellä vastaan katsoo omat kasvoni. Millä asenteella suhtaudun maailmaan, sellaisen vastauksen saan. Kun katson rakkaudella, minulle vastaa rakkaudella vihreä nurmi, ikiaikainen kallio, tuuli taikka pilvet.
Biisi vaihtui ja Mr. Kravitz lauloi korviini viehkosti: Looking back on Love. Joo-o, vahvista vaan tätä ajatustani Lenny. Sitä tuo nainenkin kaipaa, tuo joka vielä vaan valittaa tästä eteenpäin liikkuvasta junasta. Se haluaa myötätuntoa, omanlaista parempaa oloa.
Hyvä olo tai sen puute, ne meitä pyörittävät.
Tänään minulla ei ole ostoslappua,
mutta voisin toivoa:
Vie tuo nainen nopeasti perille
ja anna meille parempi päivä =)
Birgitta, juuri näin on!
VastaaPoistaIkävä, että kohtaat nyt toisen valittajan, mutta mun on joskus saatava myös olla 'Leelian lepotuolissa'.
R.:n firmassa pippalot, joka vie miestä pe aamusta yömyöhään ja sitten kotiin tutimaan ja vaatteiden vaihto ja taas menoksi. Kohtaan hänet ehkä joskus su aamutuneilla. Kun hän äsken kävi tunnin kääntymässä eli vaihtamassa asua, sanoin, että 'vaihda seuraava vaatekerta jossain muualla, sillä vanha koiruus menee sekaisin', kun Hänen Majesteettinsa jostain kumman syystä odottaa Iskää kotiin vuodesta toiseen kuin jotain Tärkeää, vaikka minä olen hoviväen paras kamarineito ja seitsemän tähden hotelli meidän Olgalle.
Siellä jossain laivalla Päijänteen ilta-auringossa R. nyt solkottaa vierusdaamilleen, joka on Ranskasta tai Venäjältä (vaarallista!) tai Saksasta (ei vaarallista;-) Ja tämmöisiä viikonlopun poissaoloja kutsutaan työksi!!!
Nyt voit toivoa, että 'vie tuo nainen nopeasti perille...sateenkaaren tuolle puolen.'
Taidan kääntyä erään ranskalaisen, kirjallisen herran puoleen...ja hänellä on kiharat hiukset. joita olisi soma pöyhiä.
♥
Oih, tunnen suurta myötätuntoa!! Hänen Majesteettinsa kyllä ymmärtää heti kun olet poissa (mitä et kuitenkaan ole), että olet parasta mitä hänelle on suotu, joten iskä jää suosiolla toiseksi. Onneksi seurustelu Päijänteellä kaikkien eri aksentilla sopertavien daamien kanssa on niin energiaa vievää, että vaarallisille jää vain keskinäinen tappelu ;-)
PoistaSuosiolla ehdotan lasillista jotain vettä väkevämpää, pehmeä soppi sopivaan paikkaan, tarjottimellinen hyvää mutusteltavaa ja se kiharahiuksinen silmille ;-) Lähetän kaikki hyvät ja tunnelmaan sopivat toivomukseni ilmaan. Ottakoon kopin monta hyvää toiveen toteuttajaa ja tuokoon he sinulle joka tapauksessa mitä mainioimman viikonlopun.
Halaus <3
Tän sun postauksen voi printata tarralle ja liimata pitkin junia ja busseja, oikeesti moni varmasti miettis kahdesti ja alkais hymyileen kun tajuis että kiukuttelu on turhaa energian tuhlausta.
VastaaPoistaJep, olen kanssasi samaa mieltä, että kiukuttelu ei vaikuta asiaan mitenkään, sillä saa vain itselleen (ja kenties toiselle) ikävän olon. Mutta toisaalta tiedän, että joskus vaan tekee mieli kiukutella ;-)
PoistaPelkkä kiukuttelu ei vie asiaa mitenkään eteenpäin, niin se kuitenkin vaan on. Sen ajan kun viettää jonottamassa, jumiutuneessa liikenteessä tms. voisi käyttää ehkä jotenkin mukavammin tai itselleen paremmin.
En tiedä onko tässä kyseessä tää 24/7 tavoitettavuus ja se, että oletetaan kaiken toimivan täsmälleen jokahetki. Eihän maailma ole täydellinen, siinä on epäkohtia. Osaan niistä voi itse vaikuttaa ja osaan ei. Enhän mäkään ole täydellinen, miten voin olettaa, että kaikki muu olisi?