Jos sais kerran reissullansa

Olen nainen.
Mitä ihmettä mä laitan päälle? Ei mulla ole sopivaa vaatetta.

Mutta ilman rihmankiertämää ei voi lähteä.
En ajattele, toimin vain ja vedän mustat trikoot jalkaan.
Astun ulos iltaan ja kiilaan kylkeen kiini.

Sataa ropisee. Jalan alla kahisee hiekkatie, mutta kohta metsän siimeksessä on jäljellä vain ruohottunut kinttupolku. Väistelen puiden oksia ja liimaudun vieläkin tiukemmin viereiseen kylkeen.

Sitten metsäpolku avautuu pellon äärelle, ja minä näen hevoshaan, ladon ja ryhmiä, parittomia ja parillisia. On kuin olisin kävellyt vanhaan elokuvaan. Ulkona on miehiä ja naisia seisoskelemassa. Osa nojaa oven pieleen. Tytöt kikattavat pienessä ryhmässä, jossain lähistöllä on siis poikiakin.

Ja me sukellamme sisään pimeään.
Seinällä loistaa valonauhakitara. Heinäseipäät nojailevat kauniissa rivissä toisiinsa perällä.
Bändi antaa tahdin ja koska tilaa ei paljoa ole, huomaan olevani vietävänä muiden mukana.

Tositanssijat liitelevät parkettilassa. Minä nautiskelen rahvaan puolella. Seurailen vanhaa rypyistä kaunistettua pariskuntaa ja heidän ilonpitoaan. Hymy on seinäpenkin istuvilla pareillakin. Mies tuulitakissa kiihdyttää tahtiaan lattialla illan mittaan. Tirskun jo muutaman kappaleen jälkeen, kun näen miehen puristavan pariaan tiukalla otteella. Minulla on jonkun koron jälki jalassani, mutta tuolla naisella on tiukka kämmenen jälki pakarassa.

Minä huomaan olevani yllättäen tyytyväinen vaatevalintaani. Sillä tennarini siivittävät minut helposti läpi epätasaisen lankkulattian kohoumat ja yllättävät kuopat. Tärkeintähän ei ole ajatus, tärkeämpää on teot ;-) Niinpä suurimman osan ajasta leijailen keveänä vain tuntien viejän sydämen sykkeen.

Latotanssit

Kannattaa kokea =D