Ruma heti aamusta

Turta
tyhjä
hidas.

Hiljainen
hankala
matalapaineinen.

Kun tulet lähelle
olen kadoksissa
kunnes käsi tarttuu käteen
iho saa tuntemuksen.

Ravista mua, riistä mut maailmasta jonne eksyn,
jonne lehdet lahoaa ja musta saa.
Revi nahkani auki, tuo rakkautesi sisään.
Pakota tulemaan luo,
maailmaasi
tähän elämään.

Ja kun taas näen valoa,
edelleen tunnen märän valuvan poskeltani.

Enkö voi jo lopettaa tätä?
Painan pään häpeästä tyynyyn, syvälle pimeään.
Mietin miten rumalta näytän
punaiset silmät, mustat silmänalukset, tukka kuin harakalla.
Ei puutu kuin valuva räkä...

Ja sitten sinä sanot
"Mitä välii.
Mä rakastan sua kuitenkin."


Runotorstain haasteena: Mitä välii