tiistai 20. marraskuuta 2012

Kun musta ja kostea valtaa alaa

Olo oli kuin rahisevalla neulalla
ilman säveltä jota soittaa
ja vain pölyä jota liikuttaa.

Niin kova nälkä oli kun lähdin töistä pois.

Kiedoin takkia tiukemmin ylle,
tuuli riepotteli kovin, kulkeutui väkisin nahkoihini
mutta onneksi sade oli juuri lakannut.

Korkoni kopisivat yksin kadulla,
hiljaisella sellaisella
ja sitten katsoin oikealle mäkeä ylös.

Yllätyin tien kaunista pintaa,
sen lempeää sävyä.

Puuttui vain tummasävyiset sävelet
ja pariskunta kävelemässä keskellä katua
tai kaasuvalon hehku katulampussa ja hevosrattaat ajureineen.

Voi miten yksi pieni hetki
saa ajatukset muualle
ja nälän kaikkoamaan kauas.

Minä niin huomaan kaipaavani jonnekin epätodelliseen ja kauniiseen
huumaan ja hekumaan.

Järjestäisiköhän joku matkoja romantiikan täyteisille keväisen lämpimille kivikaduille
hevosen kavioiden kapseen ja saksofonin syvään äänimaailmaan
kapeiden katujen illan hämyyn
kahviloihin tai

jonnekin vaan...

8 kommenttia:

  1. Kauneutta ja upeita hetkiä löytyy mitä epätodennäköisimmistä paikoista. Huuma ja hekuma sekä epätodellinen ja kaunis ovat kai ihmisessä itsessään. Matkanjärjestäjä olet sinä itse. Taisit piipahtaa lyhyellä pikareissulla mielesi maisemissa, kokemassa jotain kaunista. Onneksi ihmisillä on kyky nauttia hetkistä ja olosuhteista. Ja kaipuu, se lienee osa ihmisenä olemista, sitä joka on, mutta odottaa löytymistä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulin vielä viime vuosiin, että mussa ei asu kaihoa, mutta olen tainnut tulla joko vanhaksi tai sitten olen vain löytänyt uuden puolen itsessäni ;-)

      Oma elokuva, oma matka =)

      Poista
  2. Romanttiset mukulakivimatkat saksofonilla ja hevosella a la Matkatoimisto Skool&Kulaus ;o) Varaisin heti matkan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ari, voisikohan vielä vaihtaa ammattia =)

      Poista
    2. "Minä olin niin nuori ja kiihkeä/ miten saattaa kaivatakaan/ se nuoruus, jolla on nälkä/ ja turmelus suonissaan./ Ja punaiset lyhdyt loisti/ ja viulut ja saksofonit soi, /bulevardien liekkimerta/ kadun asfalttipinta joi."

      Että näin kaipauksesta, kaduista ja saksofonista Mika Waltari.

      Kiitos sinun kaipaan loppuelämäni siihen ylihinnoiteltuun Idän pikajunaan...

      Poista
    3. Turmelus suonissain, oliko sellaista joskus ;-) No oli oli =)

      Pistetään suuret tilaukset eteenpäin ja eiköhän satuta vielä istumaan Idän pikajunassa!

      Poista
  3. Mielikuvitusmatkat! Ah, onko parempaa ajanvietettä... no, ehkä nämä sinun postaukset, Birgitta. :)

    VastaaPoista