Verevää toiveen paloa

Ojennan käteni
kurotan sinua kohti.
Otan kiinni
kevyesti mutta kuitenkin varmasti.

Soisitko tänään kädessäni?
Voisitko kiltisti tehdä sen mitä pyydän?
Voisitko?

Etkä ole samalla aaltopituudella kanssani.
Kiemurtelet ja kaartelet
teet jotain ihan muuta,
suorastaan rumia asioita
ja minä hermostun.

Lähden pois
toisaalle, niin kauas kuin vain pystyn,
punaiseen verevään sävyyn,
valkoisen peiton pehmeään huomaan...

kohta kuitenkin palaan luoksesi
tyhjästä täytettynä
ja päätän antaa sinun linjata kuvani miten itse haluat:
   Tee rumaa jos niin kerran tahdot,
   tee jotain sellaista josta alkuperäinen toiveeni ei täyty sitten millään.

Otat vallan
sinä heilutat minua
vedät vetoja
annat värejä

ja huomaan olevani vain energiaa
tila jossain toisessa paikassa
pelkkä käsi
ja liike
jota jokin ohjaa
enkä tiedä mikä ihme se on...

Liekö jazzin puolella, mutta olkoon: 

That Ole Devil Called Love