Minä heiluin hullun myllyssä
päivän yritin kasata 3000 palan kuvaa, jossa oli 1500 väärän palapelin palaa.
Lopulta peitin ärtyneet ajatukseni rockilla korvissa
ja vaikka junassa istui puliukko vieressäni haisevana kasana,
niin se oli raikkaampi kuin mieleni.
Tajusin, että oloni jatkuu näin hamaan hautaan, jos annan vallan päivän teemalle. Niinpä ennen kuin laitoin avaimen kotioven lukkoon ajattelin, että ehkä mieluummin haluaisin toisenlaisen illan.
Onko nälkä, otatko ruokaa? kuului ääni kun istahdin penkille perä vielä tonnin painoisena.
Otan, mutisin vetäen kenkiä jaloista.
Minkälainen päivä oli? kysyi lähestyvä ääni.
Enkä kyennyt enää sanomaan kuin: Paska!
Ja jottei itku olisi ottanut valtaansa, jatkoin: En halua puhua siitä enempää.
Kevensin kotiasuun,
kokeilin peiliin katsoen toimiiko mekaaninen hymy aivoihini.
Liian lyhyt kokeilu... en huomannut vaikutusta...
Astuin keittiöön päättäen maistaa ja nauttia jokaisesta suupalasta.
Kysyin kokkaajan kuulumiset
ja kun mies innostuneena kertoi päivästään, annoin sanojen soljua sisääni ja kasvattaa fiilistä paskasta ei ihan Pariisiin, mutta sentään jo ylemmäs.
Katsoin lintuja pihalla ja näkyvää ruohoa. Kesä tulee...
Vierin vielä sohvalle tuijottamaan kaukosäädintä ja kepeää sisustusohjelmaa. Lopulta nostin ruhoni ylös ja astelin ulkoilmaan.
Kävelin tutun reitin ja kuvasin puun, jota olen seurannut vuoden verran. (Jonain päivänä näytän teille miten yksi pieni puu vietti vuotensa.)
Mustarastas oli niin kiihkeä, että sen laulu toi mieleen lorut. Ja tajusin, ettei sananlaskut pidä enää paikkaansa, sillä västäräkit ja peipot heiluu maisemissa ja jossain oli jo nähty pääskynenkin. Kesä vielä antaa odottaa itseään.
Minäkin heilun vielä hengissä
vaikka päässäni surisee vienoinen ärtymys
silti huomen aamuna ainakin kauniissa kengissä
astun uuteen työpäivään
toivottavasti paljon parempaan.
Haluan mieluummin olen osa ratkaisua
kuin osa ongelmaa.
Taidat olla jo? Kiitos taas.
VastaaPoistaTaisinpa jo lähestyä -pikkuhiljaa... Tuon palapelin aion unohtaa nyt kahdeksi päiväksi aivan kokonaan. Taidan keskittyä vain villiin luonnon kevätilmiöön ja mietin uusia unelmia ja haaveita. Upeaa viikonloppua sinulle =)
PoistaSun pitäis päästä yksin rauhassa lomaileen Lissaboniin, nauttia paisteesta, lukea kirjaa puistossa ja kahvilassa, kokeilla varpailla ruohoa, katsella ihmisten virtaa ja tyhjentää pää. Mä olin kaksi iltaa nyt töissä loman jälkeen ja olen jo unohtanut et olin lomalla, maailma tuli heti päälle Bostonin muodossa!
VastaaPoistaLähdetään kauas pois ja otetaan paljon kirjoja mukaan.
Oih, olipa houkutteleva ehdotus. Lissabonin kahvilat ja puistot, kuvien perusteella odotettavissa olisi auvoinen lepoloma =) Arvaan, että paluu töihin oli raju, sillä aihe oli vielä eilen kiivaasti otsikoissa.
PoistaJos maailmaan perustaisi kaukaisen salaisen saaren niille, jotka kaipaavat vain rauhaa ja leppoisaa oloa. Vieläköhän sellaisia löytyisi meille.
Sinä olet aina ratkaisu, Sunny♥
VastaaPoistaTiedäthän jo, että Oikea Kevät on jo saapunut...
Välillä on nainen hukassa. Onneksi ei tarvii kaukaa etsiä ;-) Kevät on todellakin jo täällä. Vielä löytyy kuitenkin vähän lunta ♥
PoistaVoi taivahan talikynttilät, ihanko oikeasti noin monta väärää palaa? Hmm, toisaalta, voisi olla mielenkiintoistakin tehdä kahdesta eri palapelistä yhtä. Kaipa siitä jonkinlaista taidetta koteihin tapaista luovaa tulosta saisi aikaan.
VastaaPoistaOnneksi annoit oman paskan fiilikset sulaa miehen innostuneessa puheessa omasta päivästään. Arjen suurimmat päätökset taidetaan tehdä niissä nopeissa ja pienissä asioissa, joita ei edes ajattele. Ne vain eletään lävitse ja sitten usein ihmetellään jälkeen päin, että mitä oikein tapahtui. Sait kuin saitkin oman tunnelmasi nousemaan, upeaa.
Ja kevät, se saa ihmisen aivan kahjoksi, suorastaan seinähulluksi ja tunteet ja hormoonit ja kaikki ovat yhtä Korkeata veisuuta, tai ainakin sinne päin. Loppupäätelmäsi on kerrassaan viisas ja loistava ajatus, näin sen pitääkin olla. Viskelenpä pitsejäni, hallitsit kerrassaan loistavasti tunnelmasi...:)
Kyllä kuule vieläkin pistetään eri palapelien osasia paikalleen (mikä se paikka sitten ikinä onkaan, heh heh). Mutta kevään kahjouden otan mielelläni vastaan, jos jokin tässä riemastuttaa niin se, että kevät on ja hullaantumiset ovat mukavempia tunteita kuin itkut ja omat kitinät ;-)
PoistaViskele pitsejä, haen omat kesähepenet, joita heiluttelen täällä =)