Uuden uran jäljillä ;-)

Juliste pysäytti minut kahtena peräkkäisenä päivänä.
Torstaina katsoin sitä vain ohimennessäni
ja perjantaina peruutin takaperin takaisin ja jäin lukemaan.

Sitten huomasin kirjoittavani viestiä,
jonka paluupostissa minulle sanottiin
Tervetuloa mukaan, ensiviikolla nähdään!

Ja tämän viikon torstaina

minä kävelin taloon,

jossa nuori mies katsoi sekalaista joukkoa.

Meitä oli liuta miehiä ja naisia.

Vatsassani kipristeli kuin koulussa aikoinaan.

Mihin ihmeeseen pistin pääni...

mitä väliä...

tästä ei voi tulla kuin jotain hauskaa.

Tunnustin heti, ettei ole kokemusta,
paitsi kotona ja mielessä joka hetki -vaikka muut siitä kärsisivätkin,
en osaa lukea nuotteja,
enkä koskaan laula karaokessa -miten pelottava ajatuskin.

Joku toinen oli samanlainen,
osa oli huippuja,

muut reilusti meitä kahta hurjapäätä ansioituneempia.

Mutta niin siinä vaan kävi,

että olen nyt mukana kuorossa.

Esiinnymme kerran,

vain yhden kerran.

Ja kaikki on vielä salaista ja salamyhkäistä.

Minä siis pidin poskeni rentona,

annoin kieleni leikkiä sanoilla

ja kehoni täyttyä sävelillä.

Huomasin, etten osaa pärisytellä huulilla, kuten lapset pärisyttelee autoleikeissä.

Miten tärkeää se lieneekään, en tiedä ;-)

Aina kannattaa peruuttaa, jos jokin osuu kaksi kertaa silmään

ja antaa sykäyksen jostain jännittävästä.

Kivaa oli.

Vielä musta laulaja tulee.

Rock rock ;-)