Tahma on sulkenut minut syliinsä
se pistää minut hitaaksi
sanattomaksi.
Minä venyn pitkäksi
liian kauan jauhetuksi purukumiksi
ja katson sivusta mitä tapahtuu.
Ei ole kauaakaan kun pilvi peitti auringon
anoppi joutui sairaalaan
huoli kasvoi ison miehen kasvoille
tarttui minuun ja laajentui.
Tällä viikolla pidempi mies venyttää minua edelleen
olemalla hermostunut ja nuori.
Ja minä venyn ja vanun.
Katson luottamusta silmiin ja tervehdin sitä.
Minä toivon, että aurinko paistaa taas ja
palauttaa vanhan ja suloisen palvelutalon lämpimien hoitajien huomaan.
Minä koetan saada varmemman olon itseeni
ja hengittää sitä miehiin.
En voi nukkua heidän puolestaan,
en voi luoda uutta.
Mutta voin yrittää olla rauhallinen
mitä en luonnostani ole.
Voin olla syli ja silitys
jota vetäytyvien ei ole helppo ottaa vastaan.
Kunhan pidän huolen etten sotkeudu tähän tahmeaan verkkoon, niin matalapaine, pidätkö sinä vähän taukoa ja annat valolle mahdollisuuden pilkistää tänne.
Voimia, valoa ja uskoa hämärään hetkeen Birgitta. Uskon syliisi olevan helppo ja hyvä tulla levähtämään ja voimia keräämään. Sanojakaan ei aina tarvita.
VastaaPoistaOlet oikeassa, sanoja ei aina tarvita ja joskus on todella vaikeaa edes löytää sanoja. Kiitos sinulle <3
PoistaToivottavasti anoppi voi jo paremmin....Ja paljon íloa viikonloppuusi!
VastaaPoistaKiitos Jael, olispa ihanaa jos jo ensiviikolla saatais mummo omaan "kotiin". Tätä päivää on vielä reilusti jäljellä, joten otetaan ilo irti =) Täällä on tänään ravintolapäivä ja kävin herkuttelemassa lähistöllä erään Kirsin luona. Söin taivaallisen hyviä herkkuja. Tällaiset yleishyvä-päivät on hienoja juttuja!
PoistaVoimia! <3
VastaaPoistaKiitos M. Nyt vähän jo helpottaa. Jos oikein epäselvästi ajattelee, niin sellainen pörröinen koiranpentu tekisi oikein hyvää sekä minulle, nuorelle miehelle, että anopillekin. ...mutta taidan jättää ajatuskuvion vain näin lyhyeen ;-) Hauskoja koiranpäiviä teille <3
Poista