Enkä ehkä halua kuulla puhelimen soivan

Kun puhelin soi
ja kuulen hengityksen katkonaisen
sanon, hengitä, kulta hengitä
ja odotan mika sana seuraavaksi siirtyy korviini.

En ole enää niinkuin ennen.
Minä mietin seuraavaa siirtoa tässä maailmassa.

Kirpeän aurinkoisen syksyilman loimussa,
kävelen rinnallasi mutkaista ja suoraa ylä- ja alamäkeä.
Kyyneleet laskeutuvat poskilta
kastellen kaulanikin.
Jos vastaantulija näkee ne
ei sillä ole mitään väliä.

Me lähdemme kohti desinfioituja huoneita
ja suoleni ovat menneet mutkalle ja solmuun.
Eikä asiat ole niinkuin vielä hetki sitten.

Perillä me näemme pienen suuren ihmeen
kiharaiset hiukset
kalpean ihon
avoimet silmät
ja hymyilevät kasvot.

Eikä voi olla mitään hienompaa
kuin hymysi.

Ei tähän hetkeen.

Kuva: Henrietta