Naisen pään sisäinen elämä on miehelle varmaan yhtä suuri kysymysmerkki kuin miehen mutkatsuoriksi ajatusmaailma naiselle ;-)
Tule yhdelle matkalle: Jos astelisit toisen kanssa kadulta sisälle tunneliin, kohti metroasemaa. Kesken kaiken näet valokuvauskopin seisomassa siinä betoniseinän maalausten vieressä. Rutistuuko otsasi? Muistatko kaikki ne koppikokemukset, kun kävit yksin passikuvassa ja näytit jokaisessa mustanpuhuvalta sarjamurhaajalta. Mietit sitten, että ottaako kamera rikollisen rumat kuvat vain sen vuoksi, että kuvattavia on yksi onneton. Nappaat yhtään ajattelematta kanssakulkijastasi kädestä, sujautat hänet mukanasi koppiin. Vedät verhon eteen. Katsot kameraan. Ei kun mukana olijaan. Mietit mitä tulet näkemään. Vai muistatko enää kameraa ollenkaan. Sillä onhan niin pieni ja tiivis koppi jotenkin erilainen paikka kuin avoin tila, jossa hetki sitten olit. Voiko tähän tilanteeseen jäädä koukkuun? Voitko odottaa, että kuvat vain tipahtelevat? Miten tässä oikein pitäisi olla? Seisotaanko... katsotaanko kameraan... mitä? Saatko kuitenkin kiinni itsesi ajatuksenpoikasesta, jota et hetki sitten huomannut kuvittelevasikaan...
Ei, päinvastoin se sai entistä kovemmin haluamaan sun pään sisälle mutta täytyy tunnustaa (ja tietynlaisella pelon tunteella) että noin siinä juuri kävisi ja noin ajattelisin...mistä sä tiesit?
Tiedätkö mitä? Mä haluaisin päästä sun pääsi sisään koska siellä on paljon sellaista mitä sä et kerro (vaikka ehkä haluaisitkin). Oikeesti.
VastaaPoistaNaisen pään sisäinen elämä on miehelle varmaan yhtä suuri kysymysmerkki kuin miehen mutkatsuoriksi ajatusmaailma naiselle ;-)
PoistaTule yhdelle matkalle:
Jos astelisit toisen kanssa kadulta sisälle tunneliin, kohti metroasemaa. Kesken kaiken näet valokuvauskopin seisomassa siinä betoniseinän maalausten vieressä. Rutistuuko otsasi? Muistatko kaikki ne koppikokemukset, kun kävit yksin passikuvassa ja näytit jokaisessa mustanpuhuvalta sarjamurhaajalta. Mietit sitten, että ottaako kamera rikollisen rumat kuvat vain sen vuoksi, että kuvattavia on yksi onneton. Nappaat yhtään ajattelematta kanssakulkijastasi kädestä, sujautat hänet mukanasi koppiin. Vedät verhon eteen. Katsot kameraan. Ei kun mukana olijaan. Mietit mitä tulet näkemään. Vai muistatko enää kameraa ollenkaan. Sillä onhan niin pieni ja tiivis koppi jotenkin erilainen paikka kuin avoin tila, jossa hetki sitten olit. Voiko tähän tilanteeseen jäädä koukkuun? Voitko odottaa, että kuvat vain tipahtelevat? Miten tässä oikein pitäisi olla? Seisotaanko... katsotaanko kameraan... mitä? Saatko kuitenkin kiinni itsesi ajatuksenpoikasesta, jota et hetki sitten huomannut kuvittelevasikaan...
Hahaa... luulenpa, ettei tuo helpottanut yhtään mietteitäsi ;-)
PoistaEi, päinvastoin se sai entistä kovemmin haluamaan sun pään sisälle mutta täytyy tunnustaa (ja tietynlaisella pelon tunteella) että noin siinä juuri kävisi ja noin ajattelisin...mistä sä tiesit?
Poista