poikkeuksellisesti sängyllä
aamuisen hitaan kävelyn jälkeen
päiväpeiton päällä ja katson kattoon.
Olen tyhjä
ajaton kuori
taikka tuijottava raato.
Olen täynnä,
surun ympäröimä
ja olen väräjävää kehoa
jatkuvia kramppeja unettomien öiden jälkimainingeissa.
Siirrän väkisin katseeni kristalleista suihkun pisaroihinja seison
seison vapaan veden pestävänä
en tiedä miten pitkään
mutta pidempään kuin koskaan ennen.
Minä kuulen hermosäryn oireet
ja tiedän että minun pitää palata tähän maailmaan
niinpä hellin itseäni
särkylääkkeellä
jalkojen rasvauksella
tuoksulla napaani
tason päältä pölyjen pyyhkimisellä
levysoittimen kannen nostamisella
ja hiljaisella eltonjohnilla.
Vaikka kehoni kiemurtelee
ja tunteeni myllertävät
olen kuitenkin rakkauden ympäröimä.
Elämä ei lopu tähän
se on
erilaista...
Surusta voi snytyä vaikka näin upeaa tekstiä kuin sinulla nyt. Ja kuitenkin: Rakkaus läsnä.
VastaaPoista♥
Tyhjyys taitaa avartaa, vaikka välillä sanoja ei yhtään ollutkaan.
PoistaKiitos Leena ♥
Voimia. <3
VastaaPoistaKiitos M ♥
Poista♥♥♥
VastaaPoistaKiitos sinullekin Helmi ♥
PoistaLämpimiä ajatuksia eloosi ja oloosi Birgitta. Kivun oireiden tunnistaminen on tuttua, se on hetki jonka ei tahtoisi palaavan. Ja jos päälle päätteeksi elät vielä surua - sinua koetellaan.
VastaaPoistaMutta sinua kannetaan tämänkin yli. Rakkaus kantaa.
Kiitos ihanainen ♥
PoistaJaksamisia Birgitta ja halit!
VastaaPoistaLämmöllä vastaanotettu ♥
PoistaJoskus suru ja kipu pakottavat keskittymään olennaiseen, tärkeimpään, itseen...
VastaaPoistaJokaisella on varmasti omat keinonsa surun ja kivun käsittelemiseksi, sinulla ovat sanat ja itsesi hemmottelu, pienet askeleet ja liikkeet. Ja pienistä askelista huolimatta, sinä kerrot hetken tarinoita, jotka antavat lukijalle rohkeutta ajatella omien keinojensa riittävyyttä, joskus voisi kokeilla vaikka eltonjohnia levylautasella... Kiitos sanoista ja isoakin isompi halaus. rutistaa en uskalla kun en tiedä mihin sinua sattuu...:)
Kiitos Pitsit sekaisin, kiitos suuresti. Upea anoppini antoi minulle niin paljon hyvää ja kaunista, että hänen poislähtönsä on kovin pysähdyttävää. Hän taitaa silitellä päätäni nykyään aika usein, kun olen niin herkällä tuulella...
PoistaNäet hyvin selkeästi. Minä koen olevani aika pieni (itseäni yhtään väheksymättä). Näen myös sen, että pienillä askeleilla pääsee eteenpäin ja sen haluaisinkin kertoa ihmisille. En usko pääseväni suosta vuoren huipulle sekunnissa. Mutta olen oppinut, että askel kerrallaan edeten ja sitkeydellä ja mustan huumorini avulla pääsen minne haluan =)