Tähän en pyydä sulta lupaa

Viikonloppuna etsimme kurssin lounastauolla ruokapaikkaa. Koska herkullinen tapasbaari oli kiinni, niin päätimme suunnata kiinalaiseen, olihan sen ovet kutsuvasti avoinna edessämme.

Istuimme mukavaan loosiin ja tilasimme molemmat kanaa cashew pähkinöillä ja kohta eteemme tuotiin valtavat astiat ruokaa. Latasin lautaselleni riisiä ja lisäsin kastiketta lusikalla. Käteni pysähtyi kuitenkin kesken liikkeen tajutessani, että kastikkeessa oli kenties varsiselleriä. (En ollut normaalista poiketen muistanut kertoa tilatessani, että olen allerginen sille.)

Nousin siis ylös ja kävelin kassalle tarjoilijan luokse. Sanoin aivan ystävällisesti hänelle, että tilasin kanaa pähkinäkastikkeella ja että halusin tietää, sisältääkö ko. ruoka selleriä, koska olen sille allerginen. Kaveri veti salamaa nopeammin palon herneitä nenäänsä ja alkoi huutaa minulle, että nytkö sinä sitä kysyt? Sanoin uudestaan, minä haluan vain tietää onko ruuassa selleriä. Kaveri keskusteli edelleen huutotekniikalla enkä saanut vastausta kysymykseeni. Katsoin miestä suoraan silmiin ja sanoin: Tämä ei ole sinun ongelmasi. Tämä on minun ongelmani. Voitko sanoa onko siinä ruuassa selleriä? Kaveri hiljeni ja sanoi: On. Totesin vastaukseksi, että "Syön sitten riisiä, kiitos." ja palasin pöytään.

Siinä me istuimme kaksi isoa annosta kanaa pähkinöillä ja sellerillä. Miehellä oli ruokaa melkein neljän edestä ja minä söin riisiä ja join vettä. Olihan se suorastaan huvittavaa =)

Tiesin, etten ennen olisi voinut tyynenä katsoa huutavaa tarjoilijaa ja hoitaa asiaa näin nätisti. Kiitin itseäni ja kaikkia niitä oppeja ja kursseja, joita kävin ja jolla tänäkin viikonloppuna olimme.

Koska kurssilla teemana oli onnellisuus, niin siellä tuli puheeksi myös uskaltaako ihminen kertoa ympäristölleen olevansa onnellisuusvalmennuskurssilla. No minä en yleensä huutele ympäristööni sitä mitä vapaa-aikanani teen. Tänään kuitenkin lounaalla ystäväni kysyi miten viikonloppu sujui. Minä huomasin suureksi yllätyksekseni kertovani olleeni viikonlopun onnellisuuskurssilla. Samassa toisella puolella istuva henkilö latasi aika nasevalla ja kitkerällä äänellä oman mielipiteensä asiasta. "Se siitä sitten", ajattelin ja vastasin vain, että "jokainen tekee omat valintansa".

Tämä asioiden jakaminen loppui hyvin lyhyeen, mutta mitäs tuosta. En ole koskaan halunnut myydä kenellekään mitään. Eikä minun tarvitse puolustella tekemisiäni. En myöskään anna tuon toisen tölväyksen viedä itseäni pitkäksi aikaa mutaisiin syövereihin. Olen nimittäin oppinut, että se on minusta kiinni miten suhtaudun asioihin. Hänellä on mielipiteensä ja minulla omani. Minä en liimaa hymynaamatarraa kasvoilleni ja niele toisten oksennusta, sellainen ei auta ketään. Mutta toisen paha mieli ei ole minun paha mieleni, enkä halua tartuttaa itseeni kenenkään katkeruuttakaan. En ole aina näin joviaali tai neutraali sen suhteen kuinka muut käyttäytyvät, mutta ainakin nyt olen sujut itseni kanssa ja maailmankin.

Montaa testihetkeä en kuitenkaan toivo tälle viikolle. Siksi tilaankin lähipäiville ystävällisiä ja upeita ihmisiä. Ruttunaamojakin tietysti ymmärrän, mutta älkää tällä viikolla tulko minulle hirveästi avautumaan...

Meille kaikille siis hyvältä tuntuvaa viikkoa  ♥ ♥ ♥