En tajua miten näin kävi, mutta yllättäen marraskuuni oli, poikkeuksena vuosien marmatukselle, mitä suloisin. Syksyn keuhkokuumeen jälkeen olin niin hidas ulkoisesti ja sisäisesti, että jokin sisälläni nitkahti. Minä muutuin lempeämmäksi maailmalle. Liekö väliaikaisesti, sen aika näyttää.
Jottei totuus unohtuisi, niin kuukaudessa oli myös mutrupäiviä, omituisia puhelinsoittoja, liukastelua jäisillä teillä, ruuanlaittopäänsärkyjä ja tappavia hermosärkyjäkin. Niistäkin huolimatta olen mitä parhaimmalla tuulella.
Kuukauden alussa tein itselleni tehtävälistan. Listan piti olla mieluinen ja kuitenkin asioita toteuttava:
joululahjahankinnat
modiglianin näyttely
autolla suhailu
leffassa käynti
keittiön pöydän vahaus
isän ja äidin luona käyminen
viestittely ystäville
hervoton kotona laulaminen ja tanssiminen (pääosin yksin)
tarpeettomien valokuvien poisheitto
Do Did Done =)
Modigliania olen käynyt katsomassa kahdesti. Autolla huristellut enemmän kuin aikoihin. Olen nähnyt ystäviä ja siirtänyt tämän osuuden joulukuullekin, sillä mikään ei tunnu piristävän mieltäni niin kuin ihmiset ympärilläni. Joulupukin apulaistehtävät olen lähes kokonaan hoitanut. Paketointipäivä on vielä edessä ja pari pientä ruoka-ostosta odottaa parempaa hetkeä, kuten myös oma tekemä lahjahillo. Olen niin allerginen hulinalle, joka kiihtyy ennen aattoa, että mieluummin hoidan asiat alta pois nyt.
Olin kirjoittanut marraskuun osalleni:
tee sitä mikä tekee iloiseksi
mikä tuntuu hyvältä sydämessä
Nyt näen ajatukseni vaikutuksen. Koti on leppoisa, siellä hengittelee rauhallinen nainen, ehkä vähän tylsä nyttemmin, mutta mies ainakin nauttii, kun naisemootiot ovat vähentyneet kuumehoureiden vaikutuksesta, heh heh.
Kuluvan joulukuun listani on täyttynyt ystävistä, korttien kirjoittamisesta, mausteiden tuoksutteluista ja itsen hoitamisesta. Toivoin jo äidiltä taatelikakkua jouluksi, joten yksi tuoksu- ja makuhermoja herättävä lahja on tilattu =).
Nimesin tämän kuukauden valaisevaksi joulukuuksi. Antaa tulla valkeus lumen muodossa, led-valoissa, kirkkaissa lasten ja aikuisten silmissä. Ollaan mieluummin hyväksyviä kuin sanansäilällä tappavia ja otetaan oma vastuu tekemisistämme (ihan vaan kommenttina tähän meneillään olevaan poliittiseen älämölöön ;-)).
Puhaltakoon sinulle hyvät tuulet ja leppoisat joulukuun päivät. Toteutukoon unelmasi loppuvuodelle ja alkakoon mietintä ensivuoden toiveistasi kehittyä sanoiksi paperille ja tiedoksi maailmankaikkeudelle.
Ihanaa viikonloppua sinulle ♥
Kaunista joulukuuta sinulle Birgitta,ja ihanaa joulun odotusta. Modiglianin näyttely on varmaan upea,hän on lempitaiteilijoitani.
VastaaPoistaKiitos ystäväiseni :) Modiglianin näyttely on todella hieno, loppuajan värit ovat mahtavia. Vaikka olen nuoresta asti pitänyt hänen töistään, niin kyllä näin läheltä katsottuna maalaukset avautuvat ja näyttävät aivan huikaisevan hienoilta. Saisipa pienen palan tuollaista taitoa itselle...
PoistaOlen vieläkin haltioitunut siitä pistaasikakun väristä. Taidan tehdä sitä jo ennen itsenäisyyspäivää =D
Hyvältä kuulostaa!
VastaaPoistaOman itsensä löytäminen, tai edes osittainen on se avain mikä saa maailmankaikkeuden muljahtamaan ylösalaisin. Ennen ajattelin kipujen olevan jotain sellaista minkä vuoksi minun tuli olla jos ei nyt katkera, niin ainakin mahdollsimman veemäinen kaikkea elollista ja elotonta kohtaan kunnes tuossa joku aika sitten tajusin jotain sellaista mitä en vielä kokonaan ymmärrä joten mä kenties ymmärrän mitä sä tuolla lempeämmäksi muuttumisella tarkoitat.
Se fiilis kannattaa säilyttää, olkoonkin että sen voi kadottaa päiväksi tai pariksi kuten mulle on käynyt mutta sen voi "kutsua" takaisin ja se kannattaa sillä se pään sisällä oleva rauha on jotain sellaista mitä ei voi sanoin kuvailla. Lisäksi se on ainakin mulla poikinut sellaisen asian että nykyään ajattelen asioita ns. laatikon ulkopuolelta ja tämäkin "taito" tuli tuon itsensä löytämisen myötä. Okei, olen varma että monet pitävät tätä huuhaa - juttuna mutta homma nyt vaan on totta.
Kaikkea hyvää sulle ♥
Paimen, tiedän, olen ollut siellä samassa paikassa. Kun jotain tapahtui ja tajusin, ettei kipu ole identiteettini sain uuden vaihteen elämääni. Ja vaikka tipahtelen samoihin liemiin välillä, niin nousu vedenpinnan yläpuolelle, haukkaamaan happea, tapahtuu aina vaan nopeammin ja helpommin.
Poista"Laation ulkopuolelta" on hyvä kuvaus. Omalle ystävälle voi lempeästi sanoa sivusta, että kuule nyt sä ylireagoit tai menet väärään suuntaan. Omalle itselle sen sanominen on vaikeampaa, jos on omissa emootioissaan kiinni. Kun itseään katsoo sivummasta, niin huomaa, että tapahtuipa ympärillä mitä tahansa ja taistelipa oma ego kuinka kovaa maailman loanleittoa vastaan, niin siltikin osa omista asioista on hyvin ja kunnossa.
Kaikkea hyvää ja kaunista myös sinulle ♥
Kiitos kaikkea samoin sinulle Birgitta♥
VastaaPoistaAjatuksen voimasta olen lukenut, että sen avulla vaikka kantaa junia, puhumattakaan mielen nostatuksesta...Teen matkaa johonkin.
Mille ajatuksesi annat, se kasvaa. Niin se vain menee. Kun haluat koiran, näet koiria joka puolella, kun haluat punaisen auton, näet niitä jokapuolella. Jos mietit, että varpaaseen sattuu, niin sattuuhan siihen ja kohta alkaa sattua muuallekin ;-)
PoistaParasta on siis ajatella usein sellaisia asioita, joita toivoisi saavuttavansa. Pää piristyy, minulla varsinkin jos olen lähtenyt ulkoilmaan tuulettamaan aivojani.
Matkantekosi kuullostaa todella houkuttelevalta. Taidan hypätä kyytiisi ♥