Kävelen mummon ja äidin kanssa kaupoille. Mummon askellus on nopeaa ja lyhyttä, sen kengän kärjet osoittavat hauskasti ulospäin (vähän niinkuin Iines-ankalla). Jos mansikkamaalla mummon jalat ovatkin aina paljaana, niin kaupoille lähdettäessä kapeat korkokengät napsahtelevat somasti. Äidin askel on siro, kaunis ja pitkä. Ja minun aivan liian lyhyt, jotta pysyisin ilman juoksuaskelia mukana. Odottakaa!!
Pitkä hidastelee
Aika kuluu ja mummo jää meistä lyhyimmäksi. Askel on edelleen näpsäkkä, mutta joudun jo hidastelemaan hänen vierellään. Harvoin kävelemme enää kolmistaan, jollei rollaattoria lasketa kolmanneksi pyöräksi.
Korkealle ja kovaa
Mummosta aika jättää. Äitini kävelee ahkeraan ja harjoitus on tehnyt hänestä mestarin. Jooga ja kaunis luonto on pitänyt hänen vauhtinsa reippaana ja jalkansa edelleen sirompana kuin minun. Yllättäen äiti on kuitenkin tullut lyhyeksi ja minä siirryn johtoon. Olen pisin, ehdottomasti nopein ja pitkäaskeleisin olipa jaloissani korkokengät tai tennarit. Jihaa!
Maanpinnalle takaisinHetkinen... saavutukseni haihtuvat savuna ilmaan. Oma nuorukaiseni taputtaa päätäni, se nojailee rennosti minuun ja tuskin yllän häntä kainaloon. Kun kävelen hänen vierellään joudun miettimään pyydänkö kaveria hidastamaan tahtia vai nöyrrynkö taas juoksuaskeliin. Höh!
Jollen pysty hämäämään häntä ministeritason kävelyllä, niin pitänee miettiä vauhtia kehittäviä harrastuksia. Olisko pikamatkat parempi vaihtoehto kuin pitkänmatkan juoksu?
Tai ehkä vain annan maailman mennä menojaan ;-)
Hieno kuvaus ihmisen elämästä ja on muistutus siitä kuinka nopeasti nämä päivät kuluvat. Välillä oikein pelästyy kun havahtuu siihen että se vanha ystävä jota ei ole nähnyt aikoihin, on todellakin vanha ja ihmettelee kun saa kutsun tuttavan muksun rippijuhliin vaikka tuntuu ettei ristiäisistä ole kuin hetki.
VastaaPoistaKummallisesti muut muuttuu ja itse ei ollenkaan ;-). Vaikka kyllä nykyään aamulla enemmän pelästyy kun katsoo ensikerran peiliin. Nuorempanakin pelästyi, mutta ei maan vetovoiman vuoksi, silloin oli muuten vaan niin kriittinen, heh heh.
PoistaOikein hyvää viikonloppua sinulle =)
Minun nuorukaisesta tulee keväällä isä. :) Näin se aika kuluu! Annetaan elämän tapahtua ja ihmetellään! Hyvää viikon alkua sinulle Birgitta!
PoistaAi miten hienoa! Muistan elävästi miten pienokainen katsoi ensikertaa orvokinsinisillä silmillään. Sitä päivää onkin ihana ajatella, kun tulee seuraava sukupolvi. Olen iloinen teidän puolesta <3
PoistaJust noin se menee! Ja ajan katoava virta...
VastaaPoistaÄitini on aina kävellyt tosi nopeasti, mutta kerran Savonlinnan kesässä hä jäi minusta jälkeen. Sanoin R:lle, että 'nyt ei kaikki ole kunnossa'. Eikä ollut vaan tuli vuoden rankka syöpätärsky. Äiti selvisi ja nyt hän menee taas lujaa. Saan juosta perässään:) Hän menee lujaa rollaattorilla tai ilman, ihan sama. Rollaattori on lähinnä kauppatavaroiden kuljettamiseen, mutta se ilmestyi taloon syöpävuoden heikkoina kuukausina.
Sinä olet Birgitta niin sähäkkä, sähinkäinen, nopea...
Vaikuttava valokuva.
♥♥♥
Hyvä, että tartuitte asiaan ja äitisi toipui sairaudesta. Rollaattori onkin oikein hyvä kauppakassi ja liukkaanestolaite :)
PoistaEikö olekin hauska valokuva, siinä sitä ihmetellään pihamaalla maailman menoa. Ja juuri noilla sandaaleilla samana kesänä astuin lämpimään lehmän läjään, jäk ♥