lauantai 11. helmikuuta 2017

Oksennuspallo

Olen liian pehmeä, minussa ei ole munaa. Jos olisi, tekisin jotain isompaa, näyttäisin tämän maailman huutajille. Niille joilla on sanottavaa kaikkien muiden tekemisistä ja sanomisista.

Kun ei ole,
annan nahkani revetä ja
ulostan oksennuspallon.

Levitän öljyvärini suurelle kankaalle,
maalaan mustan pohjan ja roiskisin punaisella.
Siinä on sulle media se mitä haluat minulle tarjota ja tartuttaa. Loisia kietoutuneensa toisiinsa, imemässä verta ja lihasnestettä. Se mustan harmaa massa, joka on kriittinen kaikkeen muuhun paitsi itseensä, joka ruokkii enemmän hajoittamalla kuin rakentamalla.

Minä inhoan tätä paskaa, tätä ainaista valitusta ja itkupotkuraivaria.
Sotken kankaan ja itseni tyhjäksi.
Ja kun sormilukko aukeaa,
ottaa sivellin vuoron.
Käsi vetäisee mustan päälle keltaisen, ruskean päälle vihreän
ja sinisen
ja lopulta kirkaan juovan.

Näen taulussani kuun kallellaan hymyilemässä
katsomassa äskeistä pientä sekopäätä
otan valoa kädestä
vedän itseni ylös istumaan sen sirppiin
asettaudun katsomaan avoimin silmin
ja huomaan

miten maailma on järjettömän kaunis

mun isä on
niin on mun äitinikin
ja mun kaksi miestä
on työkaverit
mun naapurit on -myös ne jotka ei tervehdi
ihan tuntemattomat tyypit
ne jotka uskaltaa olla rohkeita

Maailmassa on oikeasti enemmän hyvää tarkoittavia ihmisiä. Paljon enemmän, kuin eilinen "mä-vihaan-ihmisiä" -tyyppi junassa tai mitä media ja some tarjoaa tartuttavaksi. Oikesti on. Useimmat niistä vaan saattaa olla hiljaa ja elää. Elää hyvää elämää.

Menen uutis- ja negatiivislakkoon just nyt.

- ei mulla sitten muuta -

_ _ _
kirjoitin yllä olevan eilen, mutta ajattelin etten jaa tällaista sontaa, olen muuten samanlainen kuin muut. mutta minähän olen, mullakin on huonoja päiviä. ja niistäkin huolimatta olen valinnut päävärikseni kirkkaammat sävyt, valinnan vapauden myös siinä miten reagoin toisten tekemisiin. kaikkea ei tarvitse kommentoida, toisten asioihin ei tarvitse tarttua. kaiken ei tarvitse olla niin kuin minä haluan. vaikka napani on oman maailmani keskus, kaikkien muiden ei tarvitse pyöriä napani ympärillä, eikä varsinkaan kumartaa sille.

tänäänkin on kipinöinyt hiukan sähköisiä aaltoja, joten suljen suuni ja toivon palaavani paremmalla tuulella.

pidä itsestäsi huolta

minä hiljenen ja aloitan justnytheti
tee-mieluummin-jotain-kuin-ruikutat -kuukauden

4 kommenttia:

  1. Juuri näin! Ruikuttaa saa, kunhan se ei pääse valloittamaan elämää. Se oli tossa ja nyt taas kohti kirkasta ja aurinkoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi kommentista :) Pidetään oma lippu korkealla, tehdään parhaamme ja nautitaan siitä hyvästä mikä ympärillä on. Suloista sunnuntain jatkoa ja upeaa ensiviikkoa ♥

      Poista
  2. Birgitta, sinussa on munaa! Minä haluaisin herättää sen, sillä sitten itsekin tajuaisit, miten pidät sitä piilossa.

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena, tulisitpa ja ravistaisit minusta hellästi esiin jonkin potentiaalin :)

      Poista