Mitä lie hiippareita meidän pihamaalla

Tonttu, kengän koko 40?

Herään tuhinaan
ja avaan varovaisesti vain toisen silmäni
kurkistan kelloa yöpöydällä
ja totean, että voisihan sitä jo noustakin.

Mikä ihana asia onkaan olla pienellä lomalla. Tai eihän se mikään pieni loma ole, kun voi olla yhtäjaksoisesti viisi päivää mitenpäin itse vain haluaakin. Tämähän on p i i i tkä loma.

Vedän villasukat jalkaan ja hipsin huoneesta pois. Katselen ulos pimeään, pihamaalle. Yritän kurkkia onko orava jo syömässä lintujen siemeniä ja tarkistan pihamaan jäljet. Sillä tilanne on nyt vähän jännittävä. Toissailtana näimme kaksi kengänjälkeä putipuhtaassa lumipeitteisessä maassa. Ne olivat tupsahtaneet sinne jostain ja jatkaneet yhtä ihmeellisesti matkaansa.

Mutta ei ollut jälkiä tänään. Ei ollut.  Sen sijaan on ollut uudenlaisia ajatuksia ensivuoden osalle. Eilen aamuherätyksen jälkeen mietimme mitä toivoisimme ensivuodelta.

Mitä haluan vähemmän ja mille annan aikaani enemmän?
Miten voin auttaa muita,
mitä teen oman itseni hyväksi ja iloksi ja
miten harjoittelen löytämään sen isomman ihmeen sisästäni?

Näitä kirjoja voi lukea vasta loppiaisen jälkeen ;-)

Ilman tätä työtaukoa en olisi osannut summailla muuta kuin: Antakaa mulle lomaa! Paljon ja heti! Mutta nyt hiukan levänneenä huomaan ajatuksen liikkuvan, hah, ehkä vähän nopeammin tai ainakin rennommin.

Katsos eilen, toisena lomapäivänä, olimme pikkuisessa ravintolassa ja istuimme ikkunan ääressä. Pihamaata peitti ohut lumipeite, joen toisella puolella oli mukava mäennyppylä, jossa männyt kurkottivat korkealle. Huoneen nurkassa oli sievästi koristeltu joulukuusi ja taustalla soi hiljaa rauhallisen tunnelmallinen joulumusiikki. Alkusalaatti oli yksinkertainen ja supermaukas. Savuporo-punajuuri-pizza oli täydellinen ja siinä onneni kukkuloilla minä tajusin, että juuri tässä ja nyt alkaa minun jouluni.

Kokonainen loppukuukausi. Olla ja viettää joulumaista tunnelmaa. Kaikki on tässä ja nyt.

Minulle joulu on enemmän rauhoittumisen ja hassuttelun aikaa. Koska hassutteluni on ollut pienoisessa jäässä, niin keskityn ainakin hissutteluun ja hyväksyvään olemiseen.

Kyllä. Nyt etsin käsiini omanlaiset kotijoulujazz-kappaleet, leivon tuoksuvia piparkakkuja ja antaudun pelkkään hyvän mielen tuhinan kuunteluun.

Hiljaa hyvä tulee, tai jotain sinnepäin :)

(ja näköjään hitaasti paljon tulee, tämä oli viidessadasensimmäinen postaus)