Silmäniloksi vähän mustaa

Olin viikko sitten lomalla,
olin myös lomalla sairaana
sitten sairauslomalla,
josta palasin töihin
mistä toisena työpäivänä lähdin kesken kaiken taas kotiin
todeten, että sairastetaan nyt sitten saamari.

No onnena onnettomuudessa, tänään sain molemmat miehet kotiin. Tällaisina hetkinä tunnen itseni erityisen kiitolliseksi, olenpa kuinka nuutunut tahansa.

Päiväni eteni aluksi kuten edellisetkin. Tyhjää täynnä olevaa päätäni hakattiin vasaralla ihan olan takaa. Olin varma, että kumajaminen kuuluu naapuriin asti,  olihan lyönti komeampi kuin Kölnin kirkon kelloissa. Laahustin jossain vaiheessa peilin ohitse ja näin kasvoillani kuoleman mustat silmänaluset, valkoiset poskipäät sekä tarhapöllön haituvat ylhäällä valtoimenaan.

Tiedän että aasiassa kaunistetaan itseä meikkaamalla krapulaiset silmänaluset ja mietin rohkeana, että ehkä tällä ulkomuodolla kannattaa kokeilla onneaan.

Niinpä käännyin anovasti miesten puoleen ja pyysin pientä joulukuusta kotiin.  Kyllä kuulkaa kannatti. Miehet menivät ja tulivat ja toivat mitä kauneimman kuusen taloon. Laittoivat sen jalkaan, leikkasivat tukevan verkon ympäriltä pois, antoivat oksien laskeutua rauhassa paikalleen ja siivosivat vielä pienet roskat pois.


Olin niin onnellinen, että laitoin samantien päiväkahvit porisemaan ja etsin piparkakut kaapista. Katselin hetken tarjoiluani ja totesin: Kahvikupin pitää olla pieni, jotta kahvi maistuu hyvälle. Piparin näköjään ei pidä olla pieni ;-)

Että ei mulla sitten muuta...

kuin

voikaa hyvin ♥