Ihan jotain muuta tällä kertaa

Olin loppuviikolla reissussa. Ensin sellaisessa aluksessa, jossa kuljetetaan ihmisiä toiseen valtakuntaan. Ja matkan ääripäässä, sinikeltaisen lipun alla, astelin aina käymisen arvoiseen valokuvamuseoon Fotografiskaan, jossa on juuri nyt kolme hienoa näyttelyä.

Tänään näitä valokuvia katsellessani tulin siihen tulokseen, että haluaisin järjestää nopean rajanylityksen ja suunnata uudestaan samaan tilaan. Minuun jäi selkeästi aukko, jonka voisi täyttää vain palaamalla rikospaikalle :)

Tiesin ennestään, että museo on valtavan kokoinen. Ajattelin keskittyä kahteen näyttelyyn kolmesta, mutta miten siinä kävikin niin, että petin heti itseni ja aloitin näyttelyt väärässä järjestyksessä.

Niinpä minun oli kuitenkin pakko käydä kaikki kolme läpi. Onnekseni näyttelyt ovat niin eri maailmoista, että uuteen tilaan siirtyessä virkistyin automaattisesti.

Mutta jos totta puhun, niin olisi ollut hienoa käyttää kaksi päivää näiden teosten tutkimiseen.

Zanele Muholi
on eteläafrikkalainen valokuvaaja, jonka näyttely on sarja omakuvia. Muholi sanoo itseään visuaaliseksi aktivistiksi ja näyttely osoittaa selkeästi, miten oikeassa hän onkaan. Olin aika mykkänä kuvia katsellessani. Tämä näyttely tuntuu nahoissa - ja hyvä niin.

Ikävä kyllä Muholin näyttely loppuu jo 1.4.2018, joten toivottavasti hänen töitään saadaan meille Suomeen.

Italialaisen Cristian Tagliavinin

The Extraordinary Word of Christian Tagliavini taas koostuu kaverin uskomattoman tarkoista valokuvista, joissa kaikki näkyvät materiaalit on käsityötä. Kuvista välittyy täydellisyyteen pyrkiminen ja aiheeseen syvälle uppoutuminen.

Työkaverini kehotti minua katsomaan valokuvan mallin silmiin. Kun kävelin valtavan kokoisen kuvan eteen ja yletin silmien korkeudelle, näin siellä valkoisen kahdeksankulmaisen heijastuksen, jonka sisällä taas oli valokuvaajan silhuetti. Huh, mitä tarkkuutta!

Nämä pimeässä tilassa otetut kännykkäkuvat eivät tee oikeutta Tagliavinin teoksille, mutta niistä saa pienen häivähdyksen taiteilijan innostuksesta Jules Vernen ihmeelliseen maailmaan taikka 1500 -luvun elämään.

Hungry for You

Jos olisin tehnyt niin kuin aioin, olisin aloittanut näyttelyt ylläkerrasta, eli yllä olevista näyttelyistä. Sen sijaan etenin suoraan alakerran suurimpaan tilaan, jossa oli kylläkin erinomainen, mutta todella iso kokoelma saksalaisen Ellen von Unwerthin teoksia
Devotion! 30 Years of Photographing Women

Unwerthin tutut kuvat muistuvat mieleen nopeasti: mainokset, mallit, muusikot ja julkisuuden henkilöt. Valokuvat ovat vetovoimaisia ja mallit persoonallisia, sensuelleja, hauskoja, vahvoja ja täyttä elämää eläviä naisia.

Kierroksen lopuksi kannattaa ehdottomasti kiivetä vielä rakennuksen kolmanteen kerrokseen ottamaan välipalaa, kahvia tai ruokaa. Ravintolassa voi nauttia upeista maisemista tai vielä kerran näyttelyn sadosta leppoisissa nojatuoleissa :)



Että tällaista tällä kertaa :)