Katselin pitkään kuusta pihalla. Se on kasvanut vinoon ja on kovin kallellaan. Kun tuuli riepotteli sitä, jännitys sisälläni kohosi aina puuskan mukana. Kaatuuko - ei - kaatuuko - ei vielä.
Viereisen talon takana, heti katon yläpuolelle maalautui välillä tumman sininen raita. Ajattelin sateen saapuvan, mutta ei, hetken päästä tuuli muutti suuntaansa ja viiva muuttui valkoiseksi. Nyt taivas on jo sininen, tuuli keinuttaa vain hiljalleen kuusen oksia ja pilvet leijailevat kevyen näköisenä.
Aurinko paistaa.
Sisällä on tyyntynyt.
No ei kauheasti, mutta pientä rauhoittumista on havaittavissa. Olen katsellut toimintaani ja miettinyt mihin käytän aikaani. Osa tavallisesta tekemisestä on ollut taka-alalla. Niiden sijaan olen kävellyt paljon, lukenut enemmän hauskaa, mutta ilmeisen herättävää kirjaa: Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Olen pelannut lautapelejä ja olen kökkinyt sohvan reunalla kooten palapelejä.
Yhtenä päivänä kävellessäni töistä kotiin katselin kuinka poika heilui villisti edessäni. Lähestyessäni kaveria tajusin heilunnan idean. Kaivoin kuvettani ja löysin kuin löysinkin vitosen Kevätpörriäistä varten. Kotona sitten hakeuduin parvekkeelle, istuin auringon lämpöön ja sain suun jo vienoon hymyyn lukiessani lasten vitsejä.
Ostin taulun. Olen onnellinen. Kun nyt nostan katseeni tässä sohvalla ollessani, näen kirkkaat keltaisen ja punaisen värit ja mietin, että kun on silmät joilla näkee, niin kannattaa katsella.
Tein veroilmoitukseen pari korjausta ja kesken kaiken tajusin unohtaneeni Vapputanssit. Menin järjestäjän sivuille ja huomasin olevani armottomasti jäljessä. Lippujen hinnat ovat kallistuneet ja jakautuneet ikävästi ilta- ja yölippuihin. Puristin luomet ja suun tiukasti kiinni, laskin sataan, päätin olla napisematta ja ostaa räväytin meille nojaile-vappuheilaasi-läpi-yön liput.
Kyllä aivot ovat kummalliset kapistukset -veroilmoitus tuo mieleen vapputanssit.Toisena päivänä istuin taas parvekkeen tuolille. Sillä lailla kevyesti siirsin asentoani ja pakarani alta kuului rasahdus. Tuolin istuinpunos repesi kuin vessapaperi. Onneksi pöydällä oli odottamassa kevyt salaatti, joten vaikka killotin tuolin toisella reunalla ja vetäisin ruuan kitusiini, niin tuoli jaksoi vielä kantaa minut ;-).
Mä tässä tajuan, ettei mua ole verotus koskaan ärsyttänyt, luonto on aina kaunis, vahva juuristo kannattelee kovassakin tuulessa, toisten luovuus on ehdottoman kannatettavaa, on se sitten taiteilua tai vitsien kerrontaa.
Rikkinäiset asiat ei ole aina lopun alku. Jos se rikkinäinen olen minä, niin voin myöntämällä olevani heikko ja haavoittuvainen olla ehkä kuitenkin ehyempi. Ja rikkinäisen parveketuolin tilalle voi aina hankkia uuden. Vaikka äh, sellaisen pienen, sievän ja sopivan metsästys ei hotsita mua laisinkaan...
Ei sulla olis tällaista pikku tuolia turhaan pölyttymässä kellarisi uumenissa =D
Eleanor oli kyllä viihdyttävä, pysäyttäväkin!
VastaaPoistaMä arvelenkin, että tarina kehkeytyy vielä tosi mieleenpainuvaksi. On vähän sellainen tunne :)
PoistaKerropa sitten, oliko intuitiosi oikeassa ts. tekikö se suhun samanlaisen vaikutuksen kuin muhun!
PoistaAntaa ulkona tuulla, kunhan sisällä on tyyntä. Noin se menee.
VastaaPoistaOllapa sellainen muumimamma - tyyni tapahtuipa maailmassa vaikka mitä.
PoistaLuulin aamupäivällä kotona, että tuuli kaikkosi. Kaikkea muuta. Kun lähdin kävelylle tuuli pyöritti tasaisin väliajoin katuhiekkaa ja viimevuotisia lehtiä niin, että aurinkolasit olivat ennemminkin hiekkapuhallussuojaimet. Kyllä olis hyvä vielä pestä uudelleen nuo kadut.
Meille pamahti sellainen kiinteistövero, että aiomme mennä parin vajaan kuukauden päästä katsomaan taloa länsirannikolta! Kuppi voi joskus mennä nurin. Jyväskylän kiintestövero on yksi Suomen korkeammista ja kun meillä on tuo toinen tontti tuossa, niin sen arvaa, että nyt on alettava säästämään jo syksyn kiinteistöveroa. Sisarellani on kotipitäjäsä kivitalo kuten on meidänkin talo ja heilläkin on ostettu siihen lisämaata, tosin se ei ole vielä tontiksi merkitty, mutta silti...: He maksavat jotain yli puolet vähemmän kuin me jokaikinen syksy.
VastaaPoistaMeilläkin olisi kysyntää uusille pihatuoleille...
Eilen salaattipäivä, äsken nautiskelin Fazerin sinistä ja hyvää kirjaa:)
<3
Voi ei! Kuulostaa tosi pahalta ja arvaan, että tuntuukin. Oliko tarkoitus palata kotimaisemiin? Ja jos ymmärrän oikein, niin teillä on kiikarissa jo talo.
PoistaSä et varmaan kuitenkaan istunut rikki teidän pihatuoleja, hehheh.
Mä olen vasta herännyt ja alan valmistautua aamiaiseen. Ehkäpä suklaarivi sopisi hyvin jälkiruuaksi. Kirjaa minäkin ajattelin lukea tänään :)
<3
The birds they sang
VastaaPoistaAt the break of day
Start again
I heard them say
Ring the bells that still can ring
Forget your perfect offering
There is a crack in everything
That's how the light gets in
(Leonard Cohen)
Kiitos Ari <3 Kuuntelin tänään tätä kappaletta, se on todella kaunis. Muistan kuinka hienoa oli käydä katsomassa Cohenin konserttia joitain vuosia sitten. Hänkin on nyt tähtenä taivaalla - loistamassa.
Poista