sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kuka himoaa mitäkin

Olin nukkunut kuin pieni porsas. Täydellinen yöuni takana istahdin aamiaispöytään ja tuoksuttelin kahvia ja puraisin aamiaisleipää. Koivut näyttivät saaneet pienet silmut oksilleen, keltainen siitepölykin tuntui vallanneen ilman. Kaksi kania pyöri pihamaalla ja jäin ihmettelemään toista, sillä se riipi ruohoa naamaansa hauskan
intohimoisesti.

Omituinen tyyppi, sanoin miehelle ja aloimme seurata kanien touhuja.

Toinen kaveruksista umpimielisesti kökötti paikallaan, mutta toinen viipotti vinhaa vauhtia ympäri pihaa repien kuivaa ruohomätästä poskensa täyteen. Siten se patsasteli hetken keskellä nurmea leikkien "en-mä-tässä-mitään-touhua" ja singahti hetken päästä terijoensalavan alle kaivamaansa koloon. Tätä menoa jatkui vaikka kuinka pitkään, yksi pönötti paikallaan ja toinen sinkoili pitkin poikin.

Meihin molempiin oli iskenyt pesänrakennusvimma. Minuun se iski eilen, kesken lauantai-illan.  Se kummallinen himo, jossa joko siivotaan koko kämppä pyörremyrskyn voimalla tai tehdään muuta kotiin liittyvää uudistusta.

No minä en tosiaankaan innostunut siivoamisesta, vaan  etsin siipan kodin piilosta ja suostuttelin sen kantajaksi pakko-saada-kukkia-parvekkeelle tuskaani.

Ja nyt tänä aamuna, vikkelää ja vähän höperön näköistä kania aikamme katseltuamme mekin aktivoiduimme. Olimme mielestämme hyvissä ajoin liikkeellä, mutta parkkipaikan pari tyhjää ruutua kertoi aivan muuta. Liike oli avannut porttinsa vasta seitsemän minuuttia aiemmin ja talo oli jo täynnä. Paikalla pörisi upea iso herhiläinen, pari pientä nappulaa viipotti pitkin käytäviä uudet vihreät lapiot käsissään. Me aikuisemmat pyörimme upeiden kesäkukkien liepeillä himoiten yhtä jos toista niistä.

No, nyt on saavuttu takaisin kotiin. Ruokittu  sydäntä, mieltä ja kehoakin. Aurinko lämmittää jo mukavasti ulkona. Jopa niin, että filtin voi välillä heittää sivuun ;-).

Kanin pesän värityksestä en tiedä, mutta meidän parvekkeella ei ole enää tylsän harmaata :)

10 kommenttia:

  1. Hauskaa että kani innosti koristelemaan myös parveketta:) Kevät on Suomessa ihanaa aikaa kun luonto ja kaikki herää:) Hyvää alkavaa viikkoa Birgitta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun ruoho vihertää, valkovuokot kukkii täysillä ja kohta vaaleanvihreät lehdet peittää puut ja pensaat, on tosiaankin todella kaunista. Linnuista puhumattakaan. Kuulin eilen, että tällä alueella oli lentänyt pari tervapääskyäkin ohitse. Minulle ne kuuluvat olennaisena osana kesää.

      Oikein ihanaa viikkoa sinullekin Jael <3

      Poista
  2. Heh, uskon, että vihertalojen parkkikset ovat juuri nyt täynnä! Itse en hanki kukkia parvekkeelle kesäksi, tuppaan olemaan sen verran paljon reissuissa, että kuolisivat janoon raukat.

    Täällä pomppii, yleensä keskellä risteystä, kaksi jänistä. Selkeästi ne leikkivät hippaa, piiloutuvat vaan tosi huonosti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin kestää vain parit sitkeät kukat kesällä, sillä olen arveluttavan epäsäännöllinen kastelija ja kun välillä ollaan kotoa poiskin, niin kukkien tulee selvitä välillä ilman kastelua. Joskus olen kyllä roudannut vuokramökille amppelimansikan tai tomaatin, jotta olen saanut satoa myöhemmin :). Ja tästä tulikin mieleeni, että ostin sille kotikasvilleni kasvilampun ja tuo kukka on vieläkin elossa! Tätä täytyykin sitten juhlia jollain ihmeellisellä tavalla!

      Teillä voi tulla siis joskus jänispaistia hippaleikin seurauksena ;-)

      Mainiota tulevaa viikkoa sinulle Susu <3

      Poista
  3. Jaksoin raivata parvekkeen talven jäljiltä raikkaaksi ja avaraksi; jäin pohtimaan, tarvitaanko sinne nyt jotain vihreää.
    Olen vain toivottoman huono kaikenlaisten kasvien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jospa keksitään jotain muuta värikästä kuin kasvit. Pikkuiselle pöydälle vaikka kaunis pöytäliina tai tuoleille mukavan väriset tyynyt sekä "torkkupeitto - ei kai kesäisin tarvitse mitään peittoa - joo, kyllä tarvitsee ;-)

      Tai yksi mistä tykkään itse on vanha lasipullo, johon laitan kynttilän palamaan. Tällä hetkellä kynttilä on juurikin vaaleanvihreä :)

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta... :D Minä saan energianpuuskan ja puoliso pääsee (joutuu) mukaan toteuttamaan ideoitani. Mutta hienon tuloksen olette saaneet aikaan, jos kuvan kukka yhtään kertoo partsin kukkaloistosta. Vuoden parasta aikaa elämme, ehdottomasti. Aurinkoista viikon jatkoa sinulle ja perheellesi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, siippana olo voi olla joskus raskasta ;-). Nyt on kyllä niin ihanaa, kun aurinko paistaa ja ja lämmittää. Ajattelin ottaa kaikesta lämmöstä ja valosta nyt ilon irti. Sitä ei koskaan tiedä minkälainen sää myöhemmin kesällä on.

      Samoin teille <3

      Poista
  5. Meillä on sellainen jänis, jota pitää vähän vahtia..se kun meinaa napostella minun rakkaudella kasvatetut kasvini/pensaani poskeensa, jos silmä välttää:)Kukkakaupat on sitten ihania paikkoja näin keväisin..siellä on niin mukava käydä ihan vaikka katselemassakin.."Ottaisin tuon ja tuon ja..." Vaikka mitä ihanaa..pitäisi vaan osata niitä kasvattaakin:) Aurinkoista viikkoa ja ihanaa alkanutta kevättä sinne teille♥

    VastaaPoista
  6. Kyllähän kanit, rusakot ja jänikset on aika tuholaisia. Minäkin katselin miten kani riipi syreenin kuorta pitkät matkat silloin kun lumi oli vielä maassa. Kaikki puut kannattaa suojata kunnolla tai muuten kesällä voi olla suru puserossa.

    Just tajusin, että parista kukasta olisi kannattanut ottaa tiedot talteen. Toisaalta, katselinhan kaupassa että kukkien pitäisi sopia tällaiselle parvekkeelle, eikä se hoitotieto auttaisi asiaa, kun olen kuitenkin niin höppänä kasteluiden suhteen.

    Oikein suloista viikkoa sinullekin <3

    VastaaPoista