torstai 24. tammikuuta 2019

Valoa tunnelin päässä

Palveleeko tämä minua?
Palveleeko tämä ajatukseni tai tekoni minua?

Tällaisia elämääni mullistavia asioita olen pähkäillyt viime aikoina.

Katsos, kaikki sai alkunsa siitä kun synnyin. No ei ;-) Mutta oikeasti tätä on ollut ilmassa jo pitkään. Minä en haluaisi enää lyödä montaa kertaa päätäni mäntyyn. Haluaisin mieluummin tehdä hyviä asioita sekä itselleni että muille. Ja jos aloitan itsestäni, niin muut saavat siinä sivussa parempaa oloa aivan kuin itsestään. Eikö niin? Valo itsessä luo valoa ympärillekin!

Olen miettinyt päänuppiani. Sen siivous ei ole helppoa, sillä olen kehittänyt kaikenlaisia ajatuksia itsestäni: mihin kykenen, mihin en, mitä haluan, mitä en, miten teen, miksi teen ja minkälainen tyyppi oikein olen.

Juttelin ajatuksistani miehelle. Ja kun päästin suustani mietteeni minkälaisia huonoja ajatuksia minulla on itsestäni, katsoi mies minua kieroon. Siis ei se laittanut oikeasti silmiään killiin, vaan sanoi, että "Hei haloo! Tuohan ei ole totta!" Minä tavallaan tiesin, ettei se totta olekaan, mutta silti päässäni on syvälle kaivettu olettamus, että olen joissain asioissa täysin mätä ja arvoton.

Aikaa on mennyt jonkin verran tuosta keskustelusta, mutta päänupin tutkinnasta ei. Kun luin nuorenmiehen antamaa joululahjakirjaa Everything that remains (joka kuulema ei saa jäädä meidän hyllyyn, vaan pitää laittaa kiertämään :D) otin kirjasta yhden lauseen käyttööni: Palveleeko tämä minua? Jotenkin tunnen, että tässä yhdessä lauseessa on koko jutun avain. Ehkä nyt minulla on aika tarkka kompassi kulkea kohti omaa hyvinvointia.

Tämä on vähän niinkuin jatkoa vuoden 2015 konmarille, mutta nyt siivoan huonoja ajatusmallejani ja käyttäytymistäni oman hyvinvointini edistämiseksi.

Tällä hetkellä pääni ja kehoni on aikalailla tyhjää täynnä, sillä flunssa on iskenyt päälle eikä mikään liiku minnekään. Koska en voi vain maata koko päivää, nousin ylös istumaan ja kulutin aikaani tuhoamalla valokuvia, jotka vievät epämääräistä tilaa koneeltani. Eteeni tupsahti näytönkaappaus viime vuoden alusta.
olo keventyi ja reilusti :D

Kuvaa katsellessani tajuan, että kaikki deletoidut huonot uskomukset tekee musta voittajan :)

4 kommenttia:

  1. Väärät ajatusmallit ovat syvältä, mutta onneksi niitä voi oikaista. Helppoa se ei ole,ovat niin syvällä ihmisessä, mutta jokainen oivallus itsestä auttaa eteenpäin.

    Paranemisia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuntuu todella hitaalta opettaa itselleen uusia ajatuspolkuja. Tiedän, että pienillä askeleilla menen paremmin eteenpäin ja sen vuoksi olen aika hyvillä mielin. Mutta täytyy todeta, että järkytyin hiukan niistä ajatuksista, joita löysin itsestäni. Miksi ihminen sanoo itselleen sellaisia sanoja ja lauseita, joita hän ei koskaan sanoisi ääneen jollekulle toiselle.

      Onneksi sisälläni on useita hyviä ajatuksia valmiina, joten nyt alan opetella uusia lisää.

      Kiitos, tällaiset flunssat on helposti hoidettavissa, kun malttaa olla ja levätä :)

      Poista
  2. Ai että,tästä mä voisin jutella koko päivän! Samasta aiheesta oli just "luento" ja toi on niiiin mielenkiintoista asiaa!
    Monen monta asiaa löysin omastakin päästä vääristä ajatusmalleista.. Samoissa pohdinnoissa ollaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voisi. Katsellaan itseä lempeästi näitä uskomuksia löytäessämme. Vanhat huonot teot/sanat ovat olleet toimivia selviytymismalleja aikoinaan, mutta ylilyönteinä ja toimimattomaksi muuttuneina niistä on hyvä päästää irti :)

      Poista