Sen sijaan, että olisin juossut, kaaduin ja tipahdin vuosi sitten polvilleni,
tömäytin kehoni sellaiseen solmujumiin, etten kesällä enää päässyt kävelemään.
Mahtava tilanne!
Loppukesän jälkeen joukko fyssareita ja hieroja on auttanut minua ja nyt pystyn kävelemään kohtuullisesti. Mutta himottaa edelleen tuo juoksu.
Koska olen nössö, en halua ostaa talvilenkkareita ja lähteä taistoon liukkautta, loskaa ja lunta vasten. Vaihtoehtona minulle tarjottiin kuntosalin juoksumattoa, mutta minä en ole salilla kävijä. Ajatuskin saa kantapääni jarruttamaan lattian läpi. Kuntosali ei vaan tunnu mukavalta paikalta.
Sitten kuulin mainion tarinan. Eräällä kaverilla oli suuri tarve pistää keho parempaan kuntoon, mutta ajatus toteutuksesta oli ison kynnyksen takana. Mies päätti, että hänestähän tulee salilla kävijä keinolla millä hyvänsä. Hän teki diilin itsensä kanssa: käyn kuukauden ajan viitenä päivänä viikossa kuntosalilla. Mies käveli töiden jälkeen salille sisään ja poistui sieltä. Hän todellakin vain kävi salilla, mutta kävi kuitenkin. Ja kuten arvaat, kun mies oli saanut alun ikävän ajatuksen kääntymään toisenlaiseksi, tuli miehestä aikaa myöten innostunut salilla kuntoilija :)
Minusta idea oli mahtava. Mitä jos minustakin kehkeytyisi salilla kävijä samalla tekniikalla.
Niinpä hankin saliavaimen. Menin sisälle katsomatta sivuille ja ajattelematta miten haraan sisäisesti vastaan. Sovin itseni kanssa, että lämmittelen cross trainerilla 5 minuuttia ja kokeilen jos keho kestää juoksua 10 minuuttia. Ja sitten poistun paikalta.
No jumiin meni kroppa, mutta siitä selvittiin hierojalla ja muutaman lepoviikon sairastelulla. Tauon jälkeen otin itseäni uudestaan hartioista lempeästi kiinni ja aloitin harjoituksen alusta.
Nyt olen salittanut kahdesti viikossa. En saa kiksejä paikasta, mutta kun saan jalkani siihen juoksumatolle, niin minussa syntyy pieni ilon pilkahdus (tällä hetkellä se on todellakin tarpeeseen) ja juoksen pikkuruiset 10 minuuttia.Himottaisi kipittää kauemminkin, mutta nyt pitää ottaa iisisti, jotten munaa tätä kehitystäni.
Tänään on taas aikomus
1. mennä siitä salin ovesta sisään
2. juosta vaivaiset 10 minuuttia
3. ja antaa sen jälkeen itselleni mojovat yläfemmat
Pienet askeleet. Ne pienet askeleet.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee :)
Kai sulla on päällä tuollainen ihonmyötäinen ja -värinen puku niin että näyttäisi kuin olisit alasti?
VastaaPoista<3
Joo, tietysti on. Mikään ei ole niin ihana iholla kuin kalvakka ihonmyötäinen :D
PoistaJa sitten mä kiharran mun hiukset tuollaiseksi tuuheaksi pehkoksi ja heilauttelen niitä juostessani puolelta toiselle ;-)
Ai että, ja meikit tietysti virheettöminä kasvoilla? Ehkä vielä video meille tänne jaettavaksi ja yhteiseksi iloksi?
PoistaMeikit pitää tietysti olla kohdallaan. Vloggaaminen on niin kaukana minusta, mutta kyllä kai sitä voi yhden videon tehdä jos tosi suuri kysyntä nousee ilmoille ;-)
Poistaentäs hikinauha?
VastaaPoistaToimisikohan tuo siedätyshoito minullakin?
Olen koukuttunut hydrohex-vesijumppaan (eikai vesijumppaa voi sanoa aerobiciksi?), voisinko koukuttua myös punttisaliin?
Joo, hikinauha pitäisi hankkia vielä jostain. Ja jos välillä vetäisi päällensä sellaiset janefondat :D
PoistaVoin kuvitella miten hyvää vesijumppa tekee keholle. En ole koskaan kokeillut, mutta se varmasti toimisi hyvänä treeninä mulle. Tarinan miehen keino aloittaa koukutus pelkällä salilla pyörähtämisellä on niin hieno idea, että siinä on ehkä enemmän taikaa kuin uskookaan. Kerro, jos/ kun tulet salikärpäsen puremaksi :)
Nuden värinen treeniasu on kyllä parhautta!
VastaaPoistaOlet sinä sisukas sissi. Mutta muista, todellakin pieni askelin.
Olen aina inhonnut juoksemista. Voin kyllä kävellä 10 kilsaa, mutta en koskaan juokse, en edes metroon, vaikka se tuntuu olevan täällä ihan oma lajinsa, sillä metrohan kulkee niin harvoin.
Salillä olen käynyt sen verran, että tiedän systeemin, mutta ajatuksena se ei oikein houkuttele. Minulla on kyllä kavereita, jotka ajavat autolla salille, treenavat ja ajavat autolla kotiin. Siinä yhtälössä on jotain hiukka hullunkurista mielestäni, mutta jokainen tavallaan.
Pääasia, että liikkuu.
Ja nauttii siitä.
Ota iisisti <3
Olet oikeassa, nyt pitää mennä pienin askelin. Yritän pitää mielen kurissa :)
PoistaMetroon juoksua minäkin olen katsellut mielenkiinnolla. En tiedä onko metrossa pisin odotteluaika 10 minuuttia ja sekin usein sisätiloissa tai suojassa. Ehkä he ottavat metroilun kuntoilun kannalta. Olen kuullut niistäkin kavereista, jotka metron liukuportaissa kilpailevat siitä montako askelmaa ehtivät kävellä ennenkuin ovat ylhäällä ja pitää astua pois liukuportailta, hehheh.
Onneksi kropan liikkeelle saavia tapoja on niin monia, että kaikille löytyy oma sopiva.
Ihanaa viikonloppua sinulle <3
Sinä jaksat! En tajunnutkaan, että olit noin kaatunut...
VastaaPoistaMinua ei salille saa, mutta alakerrassa on kuntopyörä ja käytän sitä, jos en saa itseäni lenkille.
Tänään en saanut lähdettyä lenkille, kun istutin ruukkuihin tetenarskuja ja se oli heti tekosyy ja sitten siskon pitkä puhelu vie loput voimani. Huomennna lenkille sauvoilla, että saan niskat auki. Jumpat tein äsken, mutta ei sen enempää.
Meillä oli valtava räntäsade aurinkoisen aamupäivän jälkeen. Puut ihan lumessa ja kuin talvi olisi takaisin, mutta eiköhän sula parissa päivässä.
Ota todellakin rauhallisesti! Siskoni sai jonkun kuntoinnostuksen ja nyt on molemmat jalat niin kipeät, että kävi lääkärissä! Hoitaja ehti sanoa, että 'varmaan reumaa'....
Mukavaa viikon jatkoa♥♥
Kotona touhuaminen on kyllä tosi hyvää kuntoliikuntaa. Kohta sinulla on ihana keltainen kukkameri siellä ja kun käyt sauvalenkillä, niin saat istutusjumit liikkeelle :)
PoistaSehän siinä on, että alkuinnostus voi viedä mennessään ja sitten tulee takapakkia. Mielenkiintoinen kommentti hoitajalta. Kenties juttelisin vielä hierojan tai fysioterapeutin kanssa.
Aivan ihanaa loppuviikkoa teillekin ♥♥
♥♥
Poista