Villisti remonttimiehiä ja villejä oravia

Aikainen lintu madon nappaa

Olen seurannut remonttimiehiä mielenkiinnolla. Seiskalta miehet ovat jo asemissa ja "saattavat jutella hiljaa ikkunan takana" (näin sanoi yhtiön mies, kun joku kysyi milloin työt aamuisin alkavat). "Siis rakennusmiesten työaika alkaa kello 7, mutta työt josta syntyy ääntä alkaa vasta 7:30".

Kun aamulla 7:10 alkaa intohimoinen poraaminen olen enemmän kuin onnellinen siitä, että herään kuudelta ja olen jo vetreyttänyt mieleni ja lihakseni aamun toimilla. Jos olisin ollut vanhan-tyylin-birgitta, olisin reuhtonut peittoa ja tyynyä korvilleni ja ollut äkäinen kuin ampiainen. Nyt mietin, että tyypit on heränneet reilusti ennen minua. Ne on siistejä, pysyvät aikataulussa ja tervehtii ohikulkiessa. Aikamoisia kavereita keväisen keltaisissa työasuissaan :)

Ja tämän jälkeen onkin vain matoja tarjolla

Pihalla pyörii myös muita luontokappaleita, kuten lintuja, joita ruokimme läpi talven. Ruokintalaitteen paikkaa mietittiin tarkoin, sitä on siirretty kauemmas pensaista ja puista, ja sen runkoon on kehitelty esteitä kuokkavieraita varten. Silti en voinut kuin huokailla ihastuksesta seuratessani pihan ehkä nokkelinta eläintä.

Minä ihmettelin, että mikäs keväthuuma oravaan on iskenyt, kun se kimpoili villisti pitkin pihaa. Kaveri loikki lumipenkassa, kävi rhodossa pyörähtämässä. Heilutti häntäänsä hurjasti ja pinkoi lähellä olevaan kuuseen. Kuusessa se loikki oksalta toiselle ja uskaltautui niin lähelle oksan kärkeä, että värisi jännityksestä palaten maahan ruokintalaitteen alle vain siirtyäkseen kohta toisen oksan kärkeen. Peliä kesti jonkin aikaa, välillä vankemmalla oksalla istuen ja häntää ärsyyntyneen näköisesti sivuttain vispaten.

Sitten se noin neljän metrin korkeudessa meni keikkumaan kuin kuusenkerkkä kärkeen, oksa vaappui ja orava tärisi siinä kuin horkassa, aikaa kului, tärinä jatkui... ja sitten se ponkaisi ilmaan. Orava lensi piiitkälle eteenpäin ja laskeutui kuin taikoen kahden metrin korkeudessa olevan ruokintalaitteen katolle. Ylösalaisin roikkuen orava söi sen mitä reunalta kykeni. Lopulta se kippasi ruokintalaitteen katon pois paikoiltaan, meni pönttöön sisälle ja söi kaikki loput siemenet.

Tein melkein aaltoja keittiössäni. Tuolla tahdolla ja yrityksellä olin ehdottomasti sitä mieltä, että orava oli ansainnut herkkuhetkensä :D