Alkuviikon pelastivat naiset ja loppuviikon mies

Huomenna mä en herää kuudelta, sanoin eilen ennen nukahtamistani. Ja tässä mä nyt olen. Ennen aikojani heränneenä mitäpä muuta kuin työkuvioita miettien.

Viikon teema on ollut Sukella syvään, anna vesikasvien kietoutua ympärillesi ja koeta olla rimpuilematta. Jotenkin ihmeellisesti töiden lomaan järjestyi hetkiä, jolloin hengittäminen oli tasaista ja syvää, ja mikä tärkeintä se tapahtui veden pinnan yläpuolella.

Minäkö olin se selkeys ja voittaja?
Ehei, ensin tulivat apuun siskot.

Tiistaina ystäväni järjesti lounastreffit ja tauon keskelle päivää. Keskiviikkona otin töiden jälkeen työkavereiden takinhelmasta kiinni ja päädyin uimahalliin. Siellä paineita laski rauhalliset vedot hiljaisella radalla, hauskat tarinat vesijuostessa, sauna ja höyrysauna, kietoutuminen kylpytakkiin ja rupattelu ruuan ja juoman kera.

Puolen viikon jälkeen minut pelasti mies. Hän ensitöikseen vei minut torstaina elokuviin ja perjantain ratoksi järjesti vapaaillan: ole kuin ellun kana. Ja minähän vietin, hyvin mitään sanomattoman, tyhjän ja itselleni niin tarpeellisen löysän illan.

Vaikka heräsinkin tänään turhan aikaisin, minä näen selkeämmin. Nyt kun junaan on pitänyt hypätä sen ollessa kiihdytysvaiheessa, uusia töitä ja muutoksia tulee ikkunoista ja ovista, on minun vaikea pitää kiinni omista rajoistani. Minä olen mennyt vanhalla kiltti-ja-tehokas-suoristaa-skolioosin-vaikka-päällä-seisoen, mutta paremmin asiansa ovat hoitaneet ystäväni.

Kyllä se on niin, että muut ovat pitäneet minusta erinomaista huolta tällä viikolla. He ovat pidelleet minua hapessa ja hengissä. Saan olla siitä erityisen kiitollinen.

Kiitos ystävät!